Näyttelijäliiton kannanotto elokuvan rahoituslakiesitykseen

14.9.2018

Elokuvasäätiön toiminnan tulisi olla nykyistä avoimempaa ja läpinäkyvämpää. Rahoituksen käyttämistä pitäisi tilastoida ja tilastojen tulisi olla julkisia. Säätiön tulee edistää tasa-arvon toteutumista. Tekijöiden asemaa tulee parantaa ja vahvistaa.

Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko oli eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana lakiesityksestä.

 

Näyttelijäliiton lausunto (HE 56/2018): Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen

Kiitämme Sivistysvaliokuntaa mahdollisuudesta lausua esityksestä.

Pidämme hyvänä, että elokuvan rahoitusta koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Pääosin ehdotus on omiaan selkiyttämään ja kehittämään nykytilaa. Kuten useassa elokuvan rahoitusta koskevassa selvityksessä on kiinnitetty huomiota, toimintatapoja tulee muuttaa aikaisempaa selkeämpään, avoimempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan.

Pidämme tärkeänä, että päätöksenteon selkiyttämisen lisäksi kehitetään säätiön avoimuutta ja tilastointia. Riittävällä julkisella tilastoinnilla hälvennetään alaan liittyviä epäilyksiä ja toisaalta varmistetaan myös lainsäätäjälle mahdollisuus seurata julkisen rahoituksen vaikutuksia.

Kiinnittäisimme huomiota siihen, että elokuvan tuotantobudjetista merkittävä osa, jopa puolet, on julkista tukea. Julkisen tuen jakaminen ja käyttäminen edellyttää avoimuutta.

Vertailtaessa elokuvan tekemistä teattereihin, niin suurin ero ei ole julkinen tuki, se on molemmissa merkittävä ja elokuvassakin noin puolet. Merkittävämpi ero on, että teatterit eivät saa tuottaa voittoa. Julkisella tuella valmistetuista elokuvista tuotantoyhtiö, levittäjä, elokuvateatteri ja tv-yhtiöt pyrkivät maksimoimaan saamansa voiton kuten yritystoiminnassa yleensäkin.

Teattereiden saamasta julkisesta tuesta ja sen käyttämisestä on saatavilla yksityiskohtaista tilastointia, elokuvasta tietoa ei ole saatavissa.

Erityisen huolissamme olemme lakiehdotuksen 7§:n 1 mom:n määritelmästä, että tuen saaja ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”. Edellytys on liian laaja ja epätarkka ja antaa tuotantoyhtiöille viestin, että niiden pitää vaatia kaikkia oikeuksia sekä on omiaan heikentämään jo heikossa neuvotteluasemassa olevien tekijöiden neuvotteluasemaa entisestään. Nykyisellään esim. näyttelijät joutuvat luopumaan kaikista oikeuksista kertakorvauksella, eikä korvauksen määrässä huomioida käytön laajuutta tai käytöstä eri tahoille (tuotantoyhtiö, elokuvateatteri, levittäjä jne.) kertyviä tuloja.

Lisäksi ehdotuksen lakiteksteistä on hieman epätarkkuutta taiteen vapauden ja tekijöiden aseman määrittelyssä.


Pykäläkohtaisia huomioita

Seuraavassa kommentoimme yksityiskohtaisemmin muutamia lakiehdotuksen pykäliä ja teemme ehdotuksia joko lain perusteluihin tai itse lakipykäliin.

Kaikkien kommenttiemme taustalla on avoimuuden lisääminen ja elokuva-alan tekijöiden aseman selkiyttäminen ja vahvistaminen.


2 § Lain tavoite

Lain tavoitteen lähtökohtana osallisuus, moniarvoisuus ja kulttuurien moninaisuus ovat tärkeitä, mutta luetteloa voisi laajentaa, muuten lähtökohta vaikuttaa melko suppealta. Pykälän perusteista, itse lakitekstiin voitaisiin nostaa perusteluissa mainituista perusoikeuksista ainakin tasa-arvo.

Pidämme tärkeänä, että ala ja myös alan ulkopuoliset voivat seurata, että näitä tavoitteita toteutetaan. Mielestämme tasa-arvon toteutumisen seuraamiseksi ei riitä pelkästään se, että oletetaan, että kaikki noudattavat lakeja, mm. tasa-arvolakia. Toteutumisen seuraaminen edellyttää laskemista ja tilastointia.


Ehdotus 
      

Sivistysvaliokunta edellyttää, että säätiö tilastoi ja julkaisee tilastoja, joissa mitataan esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista sekä tekijöiden että sisällön näkökulmasta tuotannoittain. Kun tilastoidaan tekijöiden palkat sukupuolten mukaan, nähdään suoraan, että miten palkkatasa-arvo toteutuu ja alan mahdollinen sukupuolittuneisuus. Sisältöjä tilastoimalla (sukupuoli, monikulttuurisuus jne.) voidaan seurata sitä, että minkälaista kuvaa ja kenen näkökulmasta tarinoita kerrotaan.


6 § Valtionavustuksen käyttötarkoitukset

2 momentin 2) kohdan edellytys siitä, että tuotannon ”sisältö perustuu kulttuuriarvoihin, joiden alkuperä on kulttuuri-identiteetissä” vaikuttaa taiteen vapauden rajaamiselta, vaikk sitä sillä ei ilmeisesti ole tarkoitettu. Olisikin hyvä todeta, ettei taiteen vapauteen haluta puuttua ja että myös ristiriitaisia ja kulttuuriarvojen vastaisia elokuvia voidaan rahoittaa.

2 momentin 3) kohdan mukaan elokuvaan tulisi sisältyä merkittävä luovien tekijöiden panos ja heille maksettavien palkkojen ja palkkioiden osuus tuotantokustannuksista tulee olla merkittävä.

Pidämme tätä edellytystä hyvänä, koska elokuva on nimenomaisesti luovat työn tulos. Toivomme kuitenkin lainsäätäjän tarkentavan hallituksen perusteluosassa, keitä tähän ryhmään kuuluu.


Ehdotus        

Poistetaan 6.2§:n 2) kohta, koska kohdat 1) taiteellinen kokonaisuus ja 3) merkittävä luovien tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden panos riittävät määrittelemään teosta. Lisäksi olisi hyvä kirjata lain perusteluihin, että kunnioitetaan taiteen vapautta.

Lainsäätäjä ottaa kantaa keitä 6.2§:n 3. kohtaan kuuluu.

Luovien tekijöiden panoksen ja palkkioiden osuuden merkittävyyden toteutumisen seuraamiseksi tulee elokuvasäätiön tilastoida ja julkaista tilastoja toteutuneista palkoista henkilöstöryhmittäin ja tuotannoittain. Jotta tämä on mahdollista, niin tuotantosopimuksissa tulee sopia tietojen keräämisestä tilastointitarkoituksiin.

Nykyisin ei ole mahdollisuutta seurata suomalaisten elokuvien toteutuneiden budjettien rakennetta eikä myöskään seurata mahdollisen lisärahoituksen kohdentumista tai vaikutusta.

Avoimuuden lisääminen poistaisi alan sisäistä ja ulkopuolisten epäilyjä ja epätietoisuutta rahan kohdentumisesta. Lisäksi se parantaisi alan omaa ja toisaalta myös lainsäätäjän ja ministeriön mahdollisuutta seurata rahoituksen käytön ja vaikutusten kehitystä.
 

7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset: kommentit tuotantotuen edellytyksiin

Erityisen huolissamme olemme lakiehdotuksen 7§:n 2 mom:n 1. kohdan määritelmästä, että tuen saaja ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”.

Edellytys on tarpeeton, aivan liian laaja ja epätarkka ja antaa tuotantoyhtiöille viestin, että niiden pitää vaatia kaikkia oikeuksia sekä on omiaan heikentämään tekijöiden heikkoa neuvotteluasemaa entisestään.

Elokuva- ja tv-alalla tekijät (näyttelijät, ohjaajat, käsikirjoittajat) ovat todella heikossa neuvotteluasemassa. Tuotantoyhtiöt vaativat kaikkia oikeuksia eikä alalla ole muista pohjoismaista poiketen kollektiivisia sopimuksia, joissa olisi määritelty luovutettavien oikeuksien laajuus ja niistä maksettavat korvaukset. Sopimuksia ei ole, koska tuotantoyhtiöt eivät halua eikä tekijäjärjestöillä ole mahdollisuuksia pakottaa niitä sopimaan.

Tekijänoikeudet ja niistä sopiminen voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Nk. primäärioikeuksiin eli oikeuksiin, joilla voidaan käydä kauppaa ja nk. sekundäärioikeuksiin eli massa- ja jälkikäyttöoikeuksiin, joita hallinnoidaan OKM:n hyväksymispäätösten perusteella tekijänoikeusjärjestöissä (mm. Kopiosto = tekijät ja Apfi = tuottajat) sopimuslisensseillä, eikä niistä voi kukaan tai mikään toimija yksin käydä kauppaa.

Primäärikäyttöä on esimerkiksi elokuvateatterilevitys, tv-broadcast, tv-yhtiön tai operaattorin (esim. Elisa) maksulliset tai maksuttomat nettipalvelut, vuokraaminen (netti tai dvd) jne. ja sekundäärikäyttöä esim. kotikopiointi (=hyvitysmaksu), verkkotallennuspalvelu, opetuskäyttö ja edelleenlähettäminen (=nk. kaapelijakelu).

Muissa pohjoismaissa ja yleensä länsimaissa tekijöiden (näyttelijät, ohjaajat ja käsikirjoittajat) oikeuksista on sovittu siten, että työehtosopimuksissa on määritelty nk. primäärioikeuksien luovutusten laajuus ja niistä maksettavat korvaukset. Nk. sekundäärioikeudet jäävät muualla automaattisesti tekijöille ja niitä hallinnoi tekijöiden puolesta tekijänoikeusjärjestöt. Missään muualla sekundäärioikeuksia eli sopimuslisenssikäyttöön liittyviä oikeuksia eivät tuotantoyhtiöt ole edes tekijöiltä vaatineet!

Suomessa esimerkiksi näyttelijät joutuvat luovuttamaan kertakorvauksella oikeutensa tuottajalle – työn saadakseen pitää luovuttaa kaikki oikeudet. Oikeuksia ei yksilöidä eikä niiden arvosta käydä keskustelua.  Kuten muillakin tekijöillä, myös näyttelijöillä työn saamisen edellytyksenä on luopua kaikkien primäärioikeuksien lisäksi myös sekundäärioikeuksista eli nk. Kopiosto-oikeuksista.

Kaikkien oikeuksien luovuttaminen kertakorvauksella tarkoittaa sitä

  • ettei sopimusneuvotteluissa hinnoitella kunkin oikeuden arvoa, johtaa alihinnoitteluun
  • ettei näyttelijä hyödy taloudellisesti elokuvan tai tv-sarjan menestyksestä
  • uudet käyttömuodot hyödyttävät muita, esim. tuotantoyhtiötä tai vaikka teleoperaattoria tms.


Vertailun vuoksi esim. Tanskassa samankokoisilla markkinoilla samansuuruiselle näyttelijäkaartille kertyi tekijänoikeustuloja v. 2017 pääosin Tanskan kotimarkkinoilta noin 200 miljoonaa kruunua eli noin 26 miljoonaa euroa. Suomessa vastaava näyttelijöiden tekijänoikeustulokertymä on Kopiostosta noin 400.000 euroa hyvitysmaksuna ja opetuskäyttökorvauksena ja suorilla työsopimuksilla kaikkien oikeuksien luovutuksena elokuvista kertakorvauksena arviolta 500.000 ja tv-sarjoista arviolta 500.000 euroa eli yhteensä noin 1,4 miljoonaa euroa. Lisäksi Ylen omista vanhoista tuotannoista kertyy vielä toistaiseksi tekijänoikeustuloa näyttelijöille, tosin sekin on hiipumassa, koska Yle on ulkoistanut tuotantonsa ja niissä näyttelijät joutuvat luopumaan oikeuksistaan kertakorvauksella.

Suomalaisten näyttelijöiden saama tekijänoikeustulo on siis alle 1/10 tanskalaisten näyttelijöiden tekijänoikeustuloista samansuuruisilta markkinoilta. Lisäksi näyttelijöiden elokuva- ja tv-alan palkat ovat huomattavasti alhaisemmat Suomessa kuin Tanskassa. Ala ei ole Suomessa näyttelijöiden näkökulmasta taloudellisesti houkutteleva.
 

Ehdotus       

Jotta ala pysyy vetovoimaisena myös tekijöiden toimeentulon kannalta, pitäisi valtion aktiivisesti edistää elokuva-alan sopimuskulttuurin kehittymistä.

  1. Poistetaan 7 §:n 2. momentin ensimmäinen kohta eli ”ja joka hallinnoi elokuvan kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa”.  Asiasta on säädetty jo tukisopimusta koskevassa pykälässä eli 8 § kohdassa 3.
    Määritelmänä 7 §:n edellytysten yhteydessä ”hallinnoi kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa” on epäselvä ja voi pahentaa nykyistä sopimisen kulttuuria entisestään.
     
  2. Sivistysvaliokunta ottaisi kantaa 8 §:n tukisopimuksen osalta, että tukisopimuksissa edellytettäisiin, että tuotantoyhtiön ja tekijän välisissä sopimuksissa kulloinkin luovutettavat oikeudet on selkeästi rajattu ja määritelty, ettei kaikkia oikeuksia rajattomasti vaadittaisi ja että luovutettavista oikeuksista määritellään ja maksetaan kohtuullinen korvaus tekijöille.
     
  3. Tukisopimuksissa tulisi lisäksi edellyttää, ettei nk. pakko- tai sopimuslisenssiin perustuvia oikeuksia saa vaatia tekijöiltä.
     
  4. Tässäkin asiassa elokuvasäätiöltä tulisi edellyttää tilastointia: kerätessään tiedot palkoista, niissä tulee eritellä myös kertakorvauksina maksetut tekijänoikeuskorvaukset.


7 § Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset: kommentit jakelutuen saajien määrittelyyn

Jakelutukea voidaan myöntää 2 mom:n 6 kohdan mukaan myös suoraan tekijälle. Kannatamme lämpimästi tätä, koska alan kansainvälistymisen kannalta olisi hyvä entisestään parantaa tekijöiden itsenäistä mahdollisuutta verkostoitua kansainvälisesti.
 

Ehdotus       

Kohdan voisi määritellä terminologisesti yhtenäisellä ja vastaavalla tavalla kuin 6§:n 2 mom:n 3 kohta, jossa on tekijänoikeuslain terminologian mukaisesti mainittu myös lähioikeuden haltijat.  Perustelutekstistä käy selkeästi ilmi, että tässä on tarkoitettu nimenomaan, että matkustustukea voidaan maksaa myös näyttelijöille.

Lisäksi perustelutekstiin olisi hyvä lisätä tekijäluetteloon myös käsikirjoittajat, kun nyt siinä on mainittu esimerkkiluettelossa ohjaaja, näyttelijä ja kuvaaja.

 

8 § Tukisopimus                                                             

Ehdotus                                                   

Sivistysvaliokunta ottaa kantaa

Kohtaan 3

Kuten edellä eli tukisopimuksissa edellytettäisiin

  • Tuotantoyhtiön ja tekijän välisissä sopimuksissa kulloinkin luovutettavat oikeudet on selkeästi rajattu ja määritelty, ettei kaikkia oikeuksia rajattomasti vaadittaisi ja että luovutettavista oikeuksista määritellään ja maksetaan kohtuullinen korvaus tekijöille.
  • Tukisopimuksissa tulisi lisäksi edellyttää, ettei nk. pakko- tai sopimuslisenssiin perustuvia oikeuksia saa vaatia tekijöiltä.

Kohtiin 8 ja 9

Sivistysvaliokunta ottaa nimenomaisen kannan, että tukisopimuksessa pitäisi mainita, että tukia, niiden käyttöä ja niiden sisältöjä tilastoidaan ja tilastot julkaistaan.

Tarvitaan positiivinen sysäys avoimuuden kehittämiseen.

Tilastoitavia asioita olisivat ainakin: toteutuneet palkat (henkilöstöryhmittäin ja sukupuolittain), muut kustannukset eriteltynä, rahoitus ja tulot käyttömuodoittain.
 

9 § Maksatuksen keskeytys ja 10 § takaisinperintä

Ehdotus       

Laista ei ilmene, mitkä seikat mahdollistavat tuen maksatuksen keskeyttämisen ja takaisinperinnän. Tekijöiden ja tuotantoyhtiöiden oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että asia olisi selkeästi säädelty laissa.

Elokuvasäätiön ohella tekijällä ja tekijänoikeusjärjestöllä tulisi olla mahdollisuus saattaa maksatuksen keskeytystä koskeva asia Taiken käsiteltäväksi etenkin siinä tilanteessa, ettei Elokuvasäätiö ryhdy asiassa toimenpiteisiin.

Joka tapauksessa asiaan osalliselle tekijälle tulee taata oikeus tulla kuulluksi niin Elokuvasäätiön kuin Taikenkin käsittelyssä.

                                                                

18 § Tiedonsaanti

Ehdotus       

Alan tilastoinnin kehittämiseksi pitäisi pykälän perusteluissa, että säätiö velvoitetaan tilastoimaan toimintaansa tarkemmin ja tilastojen julkisuudesta.

Tilastot ovat myös poliitikkojen kannalta hyvä väline seurata alan kehitystä ja rahoituksen vaikuttavuutta.

 

19 § Neuvottelukunta

Pidämme hyvänä ajatusta neuvottelukunnasta. Elokuva-alan keskusteluyhteys on ollut melko vähäistä.

Pidämme tärkeänä, että OKM:n ja säätiön välisessä sopimuksessa huolehditaan siitä, että neuvottelukunta tuloksellisesti kokoontuu ja toimii ja se oikeasti parantaa toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta.

Nykyisen toimintatavan muuttaminen ei tapahdu itsestään, ellei sitä aktiivisesti edistetä.

 

Helsingissä 11.9.2018

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO – FINLANDS SKÅDESPELARFÖRBUND RY.

Elina Kuusikko
toiminnanjohtaja

 

 


 

Näyttelijäliitto edustaa ammattinäyttelijöitä. Näyttelijäliitossa on jäseniä yli 1900, joista työikäisiä on noin 1300. Heistä freelancereita on jo yli 850 ja kiinnityksellä teattereissa noin 420.

Freelancenäyttelijöiden toimeentulo koostuu lyhyistä (tunnin-muutaman viikon) pituisista työ- tai toimeksiantosuhteista teattereissa, elokuvissa, tv-sarjoissa, tv-viihteessä, äänitöissä (dubbaukset, äänikirjat, mainokset jne.), yrityskeikoista, apurahatyöskentelystä jne. jne.