NÄTYÄ ei saa eikä kannata lakkauttaa

22.8.2016

Opetus- ja kulttuuriministeriö
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen
Selvityshenkilö Paula Tuovinen
Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki
Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso

 

AVOIN KIRJE JA KANNANOTTO: 
NÄTYÄ ei saa eikä kannata lakkauttaa

 

Näyttelijäliitto on ammattinäyttelijöitä edustava taiteilijajärjestö ja ammattiliitto. Jäseniä on noin 1900. Näyttelijäliitto on perustettu 1913.
 

Opetus- ja kulttuuriministeriö tulee selvittämään mahdollisuudet näyttelijäntyön koulutuksen keskittämiseksi Taideyliopiston yhteyteen, siis Helsinkiin. Tämä merkitsisi Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelman eli Nätyn loppua.

Lisäksi meneillään on koko yliopistolaitosta koskevan taidealojen koulutuksen ja tutkimuksen rakenteellinen selvitys, eli RAKE-selvitys, joka valmistuu syyskuun loppuun mennessä.  RAKE-selvitysmiehenä on Taideyliopiston vararehtori Paula Tuovinen. Ennen vararehtorin pestiään hän johti Teatterikorkeakoulua vuosina 2005–2012.
 

Haluamme jo ennakoivasti esittää kantamme: Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelmaa eli Nätyä ei saa eikä kannata lakkauttaa.
 

Koulutuspoliittinen näkökulma – näyttelijäkoulutusta pitää olla Taideyliopistossa ja Nätyllä

 

Mikäli näyttelijäntaiteen koulutusohjelma lakkautettaisiin Tampereella, niin Taideyliopisto olisi ainoa paikka, jossa Suomessa koulutetaan näyttelijöitä. Ja jos Näty lakkautettaisiin, Suomi olisi Pohjoismaissa ja Baltiassa ainoa maa, jossa teatteritaiteen koulutusta annetaan vain yhdessä korkeakoulussa.
 

Lähes kaikilla muilla taiteen aloilla opiskelijoilla on useita vaihtoehtoja opiskella ammattitaiteilijoiksi: esim. kuvataiteita, musiikkia ja tanssia voi opiskella Taideyliopiston lisäksi useassa ammattikorkeakoulussa ja konservatoriossa.
 

Ihmettelemme ajatusta, että juuri näyttelijän koulutusta voitaisiin Suomen kokoisessa maassa tarjota vain yhdessä oppilaitoksessa. Pidämme tärkeänä, että vaihtoehtoja opiskelijoille on enemmän kuin yksi.
 

Selvyyden vuoksi toteamme kuitenkin, että emme myöskään näe tarvetta lisätä koulutuksen tarjoajia nykyisestä.
 

Mikäli koulutusta tarjottaisiin vain yhdessä koulutusohjelmassa, se kaventaisi keskustelua siitä, minkälaista koulutusta näyttelijöille Suomessa annetaan. Olisi vain yksi malli. Se, että yhdessä koulutusohjelmassa on useita opettajia ei muuta tätä asiaa – yhden oppilaitoksen opiskelijoita koskevat joka tapauksessa samat linjaukset ja tavoitteet.
 

Teatterikorkeakoulu ja Näty ovat molemmat vuosikymmenien ajan tarjonneet korkeatasoista, mutta myös toisistaan poikkeavaa näyttelijänkoulutusta. Erilainen koulutussisältö ja erilaiset painopisteet ovat tuottaneet Suomeen monipuolisia ammattitaiteilijoita.
 

Näyttelijöitä valmistuu vuosittain vain noin 20, jos huomioi sen, että Teatterikorkeakoulussa näyttelijänkoulutuksen aloituspaikkoja on vuosittain noin 12 , Nätyllä joka kolmas vuosi noin 12 ja Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisellä linjalla joka toinen vuosi noin 12.
 

Työvoimapoliittinen näkökulma – pirstaleiset työmarkkinat

 

Työllisyystilanne ei ole peruste näyttelijöiden koulutusmäärien tai koulutusyksikköjen vähentämiseen: näyttelijöiden työmarkkina on yksinkertaisesti sellainen, että vaikka näyttelijöitä olisi vähemmän, kaikille ei silti olisi olemassa kokoaikaisia työpaikkoja.
 

Näyttelijöiden työmarkkinat ovat väistämättä pirstaleiset: elokuva- ja tv-työt ovat aina lyhyitä muutaman päivän keikkoja, äänityöt muutamien tuntien töitä, teattereissa on jo useamman kymmenen vuoden ajan ollut sekä vakituisia näyttelijöitä että vierailijoita jne.  Työmarkkinat tarvitsevat freelancereita.
 

Näiden perinteisten työtehtävien lisäksi näyttelijät työllistyvät tai työllistävät itseään erilaisilla keikoilla esim. museoissa, sosiaalitoimessa, kouluissa, työyhteisöissä tai tekevät opetustöitä jne. jne.
 

Työikäisiä näyttelijöitä on noin 1300. Heistä noin 450:llä on kiinnitys teatterissa ja noin 850 on freelancereita.
 

Tinfon, Teatterikeskuksen ja Näyttelijäliiton yhdessä keväällä 2016 tekemän näyttelijöiden freelanceselvityksen perusteella voi todeta, että näyttelijät mukautuvat työmarkkinaan ja etsivät aktiivisesti uusia työn tekemisen muotoja. Toimeentulonsa vuoden 2015 aikana freelancernäyttelijöistä sai työskentelemällä vähän, jonkin verran tai paljon mm:

  • vierailevana näyttelijänä kaupunginteattereissa 46 %
  • vierailevana näyttelijänä teatteriryhmissä 35 %
  • apurahalla ryhmässä 23 %
  • apurahalla omassa tuotannossa 24 %
  • elokuva- ja tv-töissä 66 %
  • äänitöissä  51 %
  • yritys- ja juontokeikoilla 29 %
  • omilla muilla keikoilla 40 %
  • koulutus- ja opetustehtävissä 47 %
  • jne.
     

Prosenttiluvut kertovat erityisesti siitä, että suurin osa näyttelijöistä työskentelee yhden vuoden aikana monipuolisesti monilla eri aloilla.
Näyttelijöiden työttömyys on osin tilastollista. Työttömyysprosentti oli vuoden 2015 aikana 16,7%. Moni näyttelijä on jatkuvasti työtön työnhakija, vaikka työllistyykin lyhyissä työsuhteissa lähes säännöllisesti. Työsuhteet ovat niin lyhyitä, että kun on kerran ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, niin jatkuvista työllistymistä huolimatta näyttelijä pysyy työttömänä työnhakijana.
 

Toisaalta näyttelijöiden työttömyys on rakenteellista. Työsuhteiden väleihin jää väistämättä työttömyysjaksoja. Työttömyysjaksojen aikana näyttelijä saa useimmiten soviteltua päivärahaa tai hänelle ei jää maksettavaksi edes sitä, koska hän saa tuloja töistään. Silti hän on siis työtön työnhakijana.
 

Tampereella opiskelleet työllistyvät jonkin verran laajemmin Suomessa kuin Helsingissä opiskelleet sekä kiinnityksillä teattereissa, mutta myös freelancetaiteilijoina.
 

Halu näyttelijäksi on kova: mikäli koulutusta vähennetään, alalle hakeutuu yhä enemmän ei koulutettuja, jolloin näyttelijästandardi muokkautuu sen mukaiseksi ja ammattinäyttelijän professionaalisuus heikkenee.
 

Kulttuuripoliittinen näkökulma – taiteilijakoulutuksessa oltava vaihtoehtoja myös näyttelijöiksi haluaville

 

Yhden vaihtoehdon malli tarkoittaisi myös suppeampaa ja vain yhdenlaista kuvaa näyttelijyydestä ja sen sisällöstä. Myös ympäristö, jossa opiskellaan muokkaa näyttelijäopiskelijaa ja omalta osaltaan muokkaa hänen ammatti-identiteettiään.
 

Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen professori Hanna Suutela on todennut: "Näyttelijäkoulutus kasvattaa ammattilaisia, jotka työssään väistämättä asettuvat muovaamaan kuvaamme ihmisistä ja ihmisyydestä. Kansallisvaltioissa teatterin on todettu muovaavan aktiivisesti myös kuvaamme kansakunnasta, kansallisuuksista ja kansalaisuudesta.”
 

Ammattiliittona ja taiteilijajärjestönä olemme huolissamme jo pelkästään ajatuksesta vaihtoehdottomasta taiteilijakoulutuksesta.

 

Helsingissä 22.8.2016

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO – FINLANDS SKÅDEPELARFÖRBUND RY.

Helena Ryti, puheenjohtaja
Elina Kuusikko, toiminnanjohtaja