Näyttelijäliiton lausunto tekijänoikeuslain muuttamisesta

14.11.2014

Eduskunnan Sivistysvaliokunnalle

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta/ HE 181/2014
 

Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa.
 

Tekijöiden neuvotteluasemaa pitää vahvistaa

Tekijänoikeuslaki määrittelee tekijänoikeudet: kaupan kohteen ja toisaalta suojan tekijälle. Tällä hetkellä tekijän suoja ei oikeassa elämässä läheskään toteudu: tekijän neuvotteluasema on liian usein niin huono, että käytännössä hän joutuu luovuttamaan kaikki oikeudet, eikä hinnasta neuvotella – neuvottelutilanne on kirjaimellisesti ”ota tai jätä”.  Siksi lainsäätäjän pitäisi varmistaa, että neuvotteluosapuolten asema saadaan tasapuolisemmaksi ja sopimisesta tulee nykyistä huomattavasti useammin molemmin puolin kohtuullista.

Kohtuullista sopimista koskevaan 29§:ään tulee tehdä Tekijäfoorumin ehdottamat muutokset. Nyt ehdotetussa muodossa hallitusohjelman alkuperäinen tarkoitus ei toteudu: tekijöiden asemaan ei tule mitään muutosta.

Kuvaavaa on, että kaikki tekijöiden kanssa sopimuksia tekevät ovat täälläkin lausumassa, että sopimukset ovat jo kohtuullisia eikä lainsäädäntöä tarvita. Järjestelmä siis toimii nykyisellään heidän näkökulmastaan. Jos tilanne olisi niin, että sopimukset olisivat kohtuullisia, niin eikö nk. tekijänoikeuksien käyttäjäpuolen pitäisi vain todeta, että laki voidaan säätää, koska sopimukset ovat jo kohtuullisia.

AV-sektorilla joudutaan myymään kaikki oikeudet

Erityisesti AV-sektorilla sopimuskulttuuria pitäisi ehdottomasti saada kehitettyä: käytännössä kaikki tekijät luovuttavat kaikki oikeutensa kertakorvauksella. Yksittäinen tekijä tai näyttelijä ei halua, uskalla eikä osaa vaatia henkilökohtaisissa sopimusneuvotteluissa kohtuullista korvausta tekijänoikeuksistaan.  Tuotantoyhtiöitä ei saada neuvottelupöytään sopimaan tekijänoikeuksista kollektiivisesti.

Näyttelijöiden tekijänoikeudet koskevat teosten tallentamista ja tallenteita esim. televisiodraamoja ja nk. pitkiä elokuvia, eivät siis esimerkiksi teatteriesitystä itsessään.

Esittelen seuraavassa tilannetta näyttelijöiden ja AV-sektorin osalta muutamalla esimerkillä.
 

1)      Pitkissä elokuvissa näyttelijät luovuttavat kaikki oikeudet kertakorvauksella
 

Kaikista oikeuksista maksettava summaa ei neuvotella. Pääosan esittäjä yli 400.000 katsojaa saavassa elokuvassa saa samansuuruisen korvauksen tekijänoikeuksistaan kuin se näyttelijä, joka esiintyy elokuvassa, jonka katsojamäärä jää  alle 100.000. Näyttelijöiden palkkojen, sosiaalikulujen ja tekijänoikeuksien yhteenlaskettu osuus pitkän elokuvan budjetista on n. 5% eli ei kovin suuri. Mediaani kokonaisbudjetti pitkissä elokuvissa vuonna 2013 oli 1,4 miljoonaa.

Emme pidä nykyistä tilannetta näyttelijöiden kannalta kohtuullisena. Tilanne korjaantuisi, mikäli oikeuksista sovittaisiin kollektiivisesti esim. työehtosopimuksessa, kuten tehdään muissa pohjoismaissa  ja suuressa osassa Eurooppaa. Suomalaisten näyttelijöiden saama tekijänoikeustulo on murto-osa siitä, mitä maksetaan muissa pohjoismaissa samankokoisilla markkinoilla.
 

2)     TV-tuotannoissa tilanne heikkenemässä
 

TV-tuotannoissa (draama) ainoastaan Ylen kanssa solmitussa työehto- ja tekijänoikeussopimuksissa tekijänoikeuksista on sovittu kattavasti liittojen ja Ylen välillä: osassa ehdot ovat tekijöiden kannalta hyviä ja osassa huonoja, mutta niinhän sen kuuluu olla. Neuvottelemalla tehdään kompromisseja ja tilanne on tasapainossa.

Muutaman tuotantoyhtiön kanssa Näyttelijäliitolla on ollut työehtosopimus, jossa on sovittu tekijänoikeuksista. Tällä hetkellä sekin on murtumassa ja viidestä allekirjoittajasta yksi irtisanoi työehtosopimuksen. Se tarkoittaa aina heikennyksiä yksilötasolla. Yksittäinen näyttelijä ei pysty pitämään kiinni edes aikaisemmista ehdoistaan säilyttääkseen työpaikkansa.
 

3)     AV-tekijöiden sopimustilanne yleisesti tukala

 

AV-sektorilla oikeuksista sovitaan yksilötasolla, mikä tarkoittaa sitä, että tekijät joutuvat luovuttamaan kaikki oikeudet kertakorvauksella, josta ei käydä aitoja hintaneuvotteluja. Edes lainsäätäjän tahtoa ei pystytä toteuttamaan, koska se estetään sopimusteitse.

Kesällä 2011 eduskunta muutti Viestintämarkkinalain 134§:ää ja palautti nk. siirtovelvoitteen ulkopuolisten kanavien osalta tekijöille oikeuden saada tekijänoikeuskorvausta. Tekijöiden mahdollisuudet saada lainsäätäjän tarkoittamaa korvausta on estetty sopimusteitse: sopimuksiin on kirjoitettu ehto, jolla vyörytetään edelleen lähettämisestä esim. operaattorin maksettavaksi tulevat tekijänoikeuskorvaukset tekijän takaisin maksettaviksi. Lisäksi on ilmoitettu, että ne tekijät, jotka luovuttavat kyseiset oikeudet järjestönsä hoidettavaksi, eivät saa töitä.
 

(Vertailun vuoksi: edelleen lähettämisestä on vuosikymmenten ajan maksettu Pohjoismaissa ja suuressa osaa Eurooppaa tekijänoikeuskorvauksia tekijöille. )
 

Vastaava esimerkki on, kun vuokrausdirektiivi implementoitiin Suomen tekijänoikeuslakiin vuonna 1997. Direktiivi edellyttäisi, että tekijä saa korvauksen vuokraustoiminnasta, ei osana kertakorvausta, vaan vuokrausmäärien mukaisesti. Tätä ei tietojemme mukaan yksikään tekijä ole vielä onnistunut saamaan.  Direktiivin suojaama korvausoikeus on sekin lunastettu osana kertakorvausta.
 

Lainsäätäjän tulee edistää kollektiivista sopimista lainsäädäntöteitse

Sopimuskulttuurin tervehdyttämiseksi olisi välttämätöntä, että lainsäätäjä kannustaisi kollektiiviseen sopimiseen.

Kollektiivisella sopimisella vahvistettaisiin tekijöiden asemaa. Päästäisiin eroon tämänhetkisestä ”ota tai jätä” –neuvottelemisesta. Oikeuksista käytäisiin oikeita neuvotteluja ja  niitä hinnoiteltaisiin.

Kollektiivinen sopiminen lisää oikeusvarmuutta. Kollektiivisella sopimisella vältyttäisiin myös esim. tuottajien pelkäämästä ongelmasta, että jälkikäteen tulee jotain uusia ja yllättäviä vaatimuksia.

Valtion kannalta olisi hyvä, mikäli suomalaisille tekijöille saataisiin tekijänoikeustulovirtaa. Ammattilaiset voisivat ansaita elantonsa tekemästään työstä.  Markkinat alkaisivat oppia, ettei ilmaista sisältöä oikein voi olla olemassa. Tällä hetkellä on monia toimijoita, jotka voivat käyttää sisältöjä liiketoiminnassaan, maksamatta niistä tekijöille.
 

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluita koskeva uusi sopimuslisenssisäännös

Kannatamme Kopiosto ry:n tekemää kannanottoa asiassa.

Ala on yhteisesti päässyt yhteisymmärrykseen asian ratkaisemiseksi.

 

Helsingissä 13.11.2014

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO – FINLANDS SKÅDESPELARFÖRBUND ry

Elina Mäntylä
toiminnanjohtaja