« takaisin Tulosta

Sivun sijainti: Etusivu » Ehdokkaat

Ehdokkaat • lähetä suosikillesi terveisiä

Vuoden teatterinäyttelijä


Näyttelijäliitto järjestää taas vuoden 2020 teatterinäyttelijästä jäsenäänestyksen.
Äänestystulos julkistetaan 26.4.2021.

Kaikki jäsenet saivat ehdottaa ehdokkaita äänestykseen. Ehdotuksia tuli huomattavan paljon. Palkintoraati valitsi tehdyistä ehdotuksista seuraavat kuusi näyttelijää Vuoden teatterinäyttelijä -jäsenäänestykseen (aakkosjärjestyksessä):
 

Markku Haussila,
Hindley / Humiseva harju – Helsingin Kaupunginteatteri, Scream The Love Story - Teatteri Jurkka

Saska Pulkkinen
Hamlet / Hamlet – Tampereen Työväen Teatteri

Wenla Reimaluoto,
Lahja / Punaorvot – Helsingin Kaupunginteatteri

Helena Rängman,
Evita / Evita – Seinäjoen kaupunginteatteri

Johanna af Schultén,
Antonius / Julius Caesar – Klockriketeatern och Sirius Teatern

Timo Torikka,
Lehman-trilogia – Teatteri Metamorfoosi, Espoon Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Suomen Kansallisteatteri

 

Vuoden teatterinäyttelijää voivat äänestää vain liiton jäsenet. Mutta huom. kuka tahansa voi kannustaa suosikkiaan ja lähettää terveisiä (terveiset vasemmassa reunassa olevalla kaavakkeella).
 

Jäsenäänestykseen...


Ehdokkaiden esittelyt:


Kuvaaja Ilkka Saastamoinen.

Markku Haussila
(s. 1986)

 

Vahvan tanssitaustan omaava Markku on valmistunut tanssijaksi Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksesta ja työskennellyt monipuolisesti teatteri- ja esitystaiteen parissa vuodesta 2004. 

Haussila on vieraillut näyttelijänä mm.Helsingin Kaupunginteatterissa, Svenskateaternissa ja Kansallisteatterissa. 2012-2014 Markku toimi kiinnitettynä näyttelijänä Lahden kaupunginteatterissa. 

Syksyllä 2020 Teatteri Jurkassa ensi-iltansa  saanut  ”Scream the love story” on Haussilan ensimmäinen käsikirjoitustyö.


Hindley Earnshaw, Humiseva Harju,

ohjaus Lauri Maijala
Helsingin Kaupunginteatteri

Hindleyn rooli on vaikein, haastavin ja samalla rakkain työni.  

Uskon, että jokaisen hirviön sisällä jossain siellä pimeimmässä nurkassa piilottelee aina rakkaus, mutta piiloon se lopulta jää,  jos se varhain pois piestään.

Rikkinäisen, väkivaltaisen ja lopulta täysin alkoholisoituneen henkilön piirtäminen suurelle näyttämölle, aikajanan mennessä vauhdilla eteenpäin oli todella fyysinen ja kokonaisvaltainen kokemus. 

Ensimmäistä kertaa sain luvan tutkia pahuutta ja vihaa näin läheltä ja olen loputtoman kiitollinen siitä, että ohjaaja Lauri Maijala mahdollisti tämän kaiken. 

Laurin luoma turvallinen ilmapiiri missä Hindleytä sain rakennella on jäänyt erityisesti mieleeni. 

Kiitos meidän upealle ensemblelle ja tuotannolle! 

Luotto ja turva mikä teistä pursuili harjoitusprosessin ja harmillisen lyhyen mutta aivan ihanan esityskauden aikana oli mittaamatonta ja tärkeää, kiitos. 

Terveiseni koko Humisevan Harjun työryhmälle tulee nyt tässä: Aikamoinen rytäkkä!


 

Saska Pulkkinen (s. 1989)


Saskan vapamuotoinen tervehdys:

Moi! Olen Saska Pulkkinen. Olen syntynyt Helsingissä 6.10.1989. Vanhempani ovat tanssijoita ja vietin lapsuudessani paljon aikaa teatterin parissa. Ennen Teatterikorkeaa kävin yläasteeni ja lukioni Kruununhaassa tanssilinjoilla. Valmistuin Teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Näyttelijäntyön koulutusohjelmasta 2015.

Muutaman freelancevuoden jälkeen muutin Tampereelle ja aloitin työt Tampereen Työväen Teatterissa.  Perheeseeni kuuluu avovaimo ja kaksi lasta, tulevana kesänä perhe lisääntyy kolmannella lapsella.

Nimirooli / Hamlet, ohjaus Otso Kautto, Tampereen Työväen Teatteri

Hamletin roolin rakennuksen suurin apu oli esityksen liikeidentiteetistä vastannut Tero Saarinen. Löysimme Teron kanssa nopeasti yhteisen kielen ja rooli alkoi rakentua sitä kautta luonnollisesti.

Olen ollut aina näyttelijä, joka lähestyy roolejaan fysiikan kautta. Roolihenkilön reaktiot ovat mielestäni aina ennen kaikkea kehollisia ja siksi Teron tapa lähestyä tekstiä tanssijan näkökulmasta oli minulle tutun tuntuista.

Myös ohjaaja Otso Kauton kanssa vietetyt kahdenkeskiset keskustelut Hamletista tekstinä ja ihmisenä olivat iso osa roolityötä.

Eeva Konnun, Jarmo Saaren ja Varre Vartiaisen luoma musiikki yhdistettynä Michael Baranin uuteen käännökseen loivat selkeän maaston tekstinkäsittelylle.

Näillä eväillä oli turvallista lähestyä näytelmähistorian järkälettä.


 

Wenla Reimaluoto
(s. 1995)

Wenla Reimaluoto on alan uusi kasvo. Hän valmistuu Teatterikorkeakoulusta keväällä 2021. 

Reimaluoto on työskennellyt mm. Helsingin kaupunginteatterissa, Q-teatterissa ja näytellyt useammissa tv-tuotannoissa.

Keväällä 2020 Reimaluoto näytteli Q-teatterin ja Teatterikorkeakoulun yhteistuotannossa pääroolin näytelmässä: Sinä päivänä, kun Luoja teki isän. Esitys käsitteli nuoren Moonan syrjäytymistä. Esityskausi jouduttiin kuitenkin perumaan koronaepidemian takia. Samasta syystä se ei myöskään saanut uusinta ensi-iltaansa Tampereen Teatterikesässä.

Reimaluoto rakastaa suomalaisia tangoja ja hänellä on pitkä akrobatiatausta.

Tällä hetkellä hän haaveilee valmistujaisista muualla kuin zoomissa.

Kuvaaja Deniz Kaya.

Lahja, Punaorvot, ohjaus Lauri Maijala (alkuperäisteksti Anneli Kanto)
Helsingin Kaupunginteatteri

Pyrin aina määrittelemään jokaisen roolityöni ytimen prosessin aikana kahteen sanaan. 

Roolihenkilölleni Lahjalle se olisi ollut: Vilpittömyyden riisto. Olen kiitollinen ja valtavan onnellinen tästä huomionosoituksesta saada olla ehdolla juuri Lahjan-roolista esityksessä, jonka teema on niin vaikea ja vaiettu. 

Punaorvot-näytelmän alussa itselleni oli tärkeää miettiä jokin selkeä lähtökohta lapsen näkökulmasta. Ratkaisin sen ensimmäisessä kohtauksessa ajatuksella tietämättömyydestä tulevaan, hetkenä, jolloin lapsi saa vain olla lapsi; paljastaa nauru ja hampaat. Ja pikkuhiljaa tästä ilon tunteesta tahdoin näyttää traagisten tapahtumien kautta syntyvän kovettumisen. 

"Punaorvot käsittelee koskettavasti syvää kansallista traumaa ja vaiettua ajanjaksoa Suomen historiassa sisällissodan jälkeen. Kansakunta oli jakautunut, ja Suomessa oli sodan jäljiltä lähes 25 000 punaorpoa. Lapsia joutui oikeuteen ja vankileireille." (HKT 2.9.2020)

Kiitän ohjaajaa Lauri Maijalaa, että hän halusi kanssani tuottaa esitykseen paljon fyysisen ilmaisun kautta syntyneitä kohtauksia raskaista ja vaikeista olosuhteista, joissa Lahja joutui elämään. 

Ja mikä ihana työryhmä meillä olikaan! Ilman luottamusta ja naurua, emme olisi voineet näiden lasten tarinoita tutkia.


 

Kuvaaja Laura Malmivaara

Helena Rängman (s. 1977)

Helena Rängman on valmistunut Teatterikorkeakoulusta 2002 Näyttelijäntyön laitokselta erikoistumisopintoinaan musiikkiteatteri. Lisäksi Helenalla on laaja koulutus muusikkona (klassinen laulu, CVT ja Estill) ja paljon kokemusta tanssijana.

Helena on työskennellyt teatteri- ja tv-tuotannoissa ympäri Suomen. Hänen viimeisimpiä töitään ovat Evita (Seinäjoen kaupunginteatteri), Notre Damen kellonsoittaja ja Cats (Tampereen Teatteri). Kameratöistä keskeisimmät ovat Uusi Päivä, Kimmo ja Lasten Tasavalta. Esiintymisen lisäksi Helena tekee nuorisotyötä; ohjaa ja opettaa mm. 2009 perustamassaan perustamassaan Tampereen nuorisoteatterissa sekä ensi syksystä alkaen Lärkkullan kansanopistossa Karjaalla.

 

Nimirooli / Evita, ohjaaja Tuomas Parkkinen,
Seinäjoen kaupunginteatteri

Koen, että koko urani työläin rooli on aina ollut työnhakija. Tämä näkymätön, palkaton ja uuvuttava työ vaatii jatkuvaa treeniä ja kehittymistä pääsemättä parrasvaloihin ja loppukiitoksiin.

Sen sijaan sitä kohdellaan epäoikeudenmukaisen mielivaltaisesti.

Saada mahdollisuus tehdä iso ja monipuolinen musikaalirooli on harvojen valittujen herkkua. Kun on freelancer, 40+, eikä kuulu kenenkään talliin, mahdollisuudet tuntuu olevan lähinnä sattuman varassa. Olen monesti ollut luovuttamassa todeten, etten enää jaksa treenata pääsykokeisiin, en jaksa koko prosessia, en jaksa psyykata itseäni ylös pettymyksen kuopasta kun tulen hylätyksi.

Kunnes tapahtui Evita.

Mulle Evita tulee aina olemaan merkittävä ensisijaisesti tästä syystä; sain roolin itse omilla ansioillani pääsykokeista. Mursin taian. Ja puhdasta taikaa oli myös työnteko; saada tehdä sellainen rooli kuin Evita sellaisen mestariohjaajan kanssa kuin mitä Tuomas Parkkinen on, palautti mun uskon itseeni, mahdollisuuksiini ja rohkeuteeni kertoa tarinaa musikaalin keinoin, röyhkeästi, mutta tarkasti. Vangita yleisö tarinan, tanssin ja musiikin vietäväksi, hengittää hahmon kohtaloa. Pakahtua.

Evita oli mulle paljon enemmän kuin rooli.

”Helena Rängman on kiistaton näyttämön valtiatar. Hän lumoaa yleisön laulullaan ja tanssillaan. Hetkittäin hän liihoittelee balleriinana tai intoutuu steppaamaan. Alkuvaiheen seksityöläisenä hän esittää hurjan tankotanssinumeron, joka ilmentää ennen muuta nuoren naisen määrätietoisuutta.” (HS Lauri Meri 20.9.2020)


 

Poträtt Ingemar Raukola

Johanna af Schultén (f. 1965)

Jag kastade mej in i yrket med hull och hår direkt efter Teaterhögskolan och jobbade ett par år på Åbo Svenska Teater. Därefter har jag arbetat som frilansare på det svenskspråkiga teaterfältet både inom de fria teatergrupperna och som gäst på instituitionerna. Jag ser det fria fältet som mitt konstnärliga hem, jag har moppat, roudat och byggt på allt från Diana-scenen till Höyhentämö, och älskar att arbeta med olika arbetsgrupper som uppstår kring en föreställning eller ett tema.

Jag har ett stort intresse av olika teaterformer och förhåller mej passionerat till bl.a improvisationsteater och dockteater. Jag är grundande medlem av den professionella improvisationsteatern Stjärnfall vars verksamhet jag varit med om att utveckla i över 20 år. Jag har även turnerat en hel del i skolor, daghem och seniorhem och spelat för den publik som inte så lätt tar sej till teatrarna. 

 

Teatteritöiden ohella olen saanut tehdä suomeksi paljon kameratöitä sekä elokuvissa että tv- sarjoissa. Minulla on ollut onni saada työskennellä monien hienojen elokuvaohjaajien kanssa ja mm. Saara Cantellin tuotannoissa olen ollut vakionäyttelijänä. Som teaterpedagog har jag arbetat mångsidigt med bl.a asylsökande i flyktingförläggningar, använt teatermetoder i språkundervisning samt undervisat skådespelarstuderande. 

Min nyfikenhet har fört mej både hit och dit, ingen dag har varit den andra lik, och frilansandet har gett mej en bred erfarenhet av branschen.

Antonius, Julius Ceasar, regi: Carl Alm
Klockriketeatern och Sirius Teatern

Att som 55-årig skådespelerska få ta sej an Antonius roll i Shakespeares Julius Ceasar var som en lottovinst för mej, en utmaning som heter duga. Jag har i denna rolltolkning bl.a undersökt frågor som manipulation, hänsynslöshet och makt. Jag har jobbat utgående från min maskulina energi och vågat ta den plats på scen som inte alltid varit självklar för mej. Att dessutom få arbeta med Shakespeares text har varit spännande, att få kasta sej ut och se vart orden, rytmen och poesin bär. Jag har haft härliga kolleger på Klockriketeatern och Siriusteatern som har gjort mitt eget arbete så mycket mer lustfyllt och givande.Vår process med Julius Ceasar var ett starkt ensemblearbete där vi skapade pjäsens värld tillsammans och jag är väldigt tacksam för den tillit regissören Carl Alm gav mej som skådespelare.

I samma pjäs spelar jag också rollen som Casca som utgör en härlig komisk motvikt till Antonius, samt Ceasars saxofonspelande fru Calpurnia. Pandemin avbröt vår föreställningsperiod på ett brutalt sätt och verkligheten blev mer dramatisk än man kunnat föreställa sej. Men hoppeligen kommer vi attt spela Julius Ceasar igen i höst och jag får än en gång krypa under skinnet på Antonius.

Tulemme syksyllä myös esittämään esitystä suomeksi.

 


 

Kuvaaja Laura Malmivaara.

Timo Torikka (s. 1958)

Teak 1978-82

Teatterikoulusta valmistuttuaan v. 1982 Timo Torikka oli ensin kiinnitettynä Kajaanin kaupunginteatteriin ja siirtyi sieltä kahdeksi vuodeksi Lappeenrannan kaupunginteatteriin. Sen jälkeen seurasivat vuodet vakituisena vierailijana Raila Leppäkosken ja Arto af Hällströmin vetämässä Ryhmäteatterissa; tuota aikaa Torikka pitää toisena teatterikoulunaan. Sen jälkeen hän on toiminut vapaana näyttelijänä tehden laaja-alaisesti rooleja niin eri teatterissa kuin Kansallisoopperassakin sekä ollut mukana lukuisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Torikka on työskennellyt myös Saksassa ja viime vuosina ennen kaikkea Ranskassa, jossa hän on näytellyt eri teatteriproduktioissa vuosittain jo viidentoista vuoden ajan. Roolit ovat vaihdelleet Zinnie Harrisin Further than the furthest thing-näytelmän Billistä Dostojevskin Karamazovin veljesten Mitjaan. Viimeisin työ Ranskassa oli Panta Théâtren Ibsen-tulkinnassa Les Revenants (Kummittelijoita)  pastori Mandersina vuonna 2019.  

Kuluvana vuonna Timo Torikka on näytellyt Stefano Massinin Lehman-trilogiassa, joka toteutettiin kolmen teatterin yhteistyönä (Espoon Kaupunginteatteri, Kansallisteatteri, TTT) sekä Pascal Rambertin kirjoittamassa ja ohjaamassa Rakkauden päätös- esityksessä Suomen Kansallisteatterissa. Rakkauden päätöksen teksti on Torikan kääntämä.

Merkittävimmiksi töikseen Torikka kokee Lehman-trilogian ja Rakkauden päätöksen lisäksi esitykset Meidän luokka (Zygmunt) Espoon Kaupunginteatteri 2016, Plus loin que loin (Bill) Panta Théâtre 2005, Der Sturm (Alonso) Schauspielhaus Köln 1998, Jos talviyönä matkamies… (Marana) Helsingin juhlaviikot 1996 sekä Finlandia (useita rooleja) Ryhmäteatteri 1986.

Lehman-trilogia,
Teatteri Metamorfoosi, Espoon Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Suomen Kansallisteatteri

Stefano Massinin Lehman brothers trilogia on suuren mittakaavan satu kapitalismista ja ohjaaja Davide Giovanzanan valitsema tyylilaji edellyttää näyttelijältä varsin kokonaisvaltaista panosta; hyppäämistä suorasta tarinankerronnasta kohtauksen sisään ja roolihenkilön nahkoihin ja taas takaisin kollektiiviseen tarinankerrontaan. Esityksessä näyttelijän on muutettava suuri tekstimassa rytmiksi, mielikuviksi, keholliseksi ilmaisuksi ja koska näyttelijöitä on vain 3, joutuu jokainen laittamaan koko osaamisensa peliin. Esitys myös kulkee vinhaa vauhtia eteenpäin, futuuria kohti, niin että ote ei saa herpaantua hetkeksikään.

 

Lähetä terveisiä
suosikki-
näyttelijä-

ehdokkaallesi.

 


Näyttelijäliiton jäsenet muistattehan äänestää!
Äänestys tapahtuu täällä


17.5.2021 klo 16:36:20