Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ympäristössä

8.3.2012

Lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle

 

Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ympäristössä

– poliittiset linjaukset 2012-2015

 

Suomen Näyttelijäliitto – Finlands Skådespelarförbund ry. on itsenäinen yli 1800 suomalaista ammattinäyttelijää edustava ammatti- ja kulttuurialan liitto. Liiton jäsenet työskentelevät pääosin teattereissa, elokuvissa, tv:ssä ja radiossa sekä soveltavan näyttelijäntyön tehtävissä.

 

Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiasta ja toteaisimme aluksi, että poliittisissa linjauksissa voisi vielä vahvemmin tuoda esille sen, miten audiovisuaalinen kulttuuri muokkaa vahvasti suomalaista identiteettiä.  Elokuva ja tv tavoittavat  suomalaiset päivittäin.  Suomalaiselle yleisölle pitää voida tarjota laadukasta kotimaista elokuva- ja tv-tuotantoa. Ilman riittäviä resursseja ja jatkuvaa mahdollisuutta uusiin tuotantoihin kotimainen kulttuuritarjonta ei pysty  määrällisesti tai laadullisesti kilpailemaan ulkomaisen tarjonnan kanssa.

 

Monipuolisen audiovisuaalisen kulttuurin vahvistaminen

 

Elokuvien ja tv-fiktion rahoitusjärjestelmissä tulee  mahdollistaa myös pienten yleisöjen tuotannot sekä sellaiset tuotannot, joille ei välttämättä ole odotettavissa kaupallista menestystä.                                           

 

Viime vuosina Yle on kohdistanut säästöt kotimaisiin sisältöihin, vaikka Ylen keskeisenä julkisen palvelun tehtävänä pitäisi olla kotimaisen draaman ja elokuvan edistäminen. Lakiin on kirjattava tämän tehtävän toteuttamisen varmistamiseksi ennalta sovittu prosenttiosuus Ylen budjetista, jonka Yle käyttää kotimaiseen radio- ja tv-draamaan sekä elokuvaan. 

 

On tärkeää huolehdia myös siitä, että kaikki Suomessa televisiotoimintaa harjoittavat yhtiöt noudattavat 15 prosentin vähimmäisehtoa.

 

Näyttelijäliitto on erityisen huolissaan siitä, että lapsille ja nuorille on tarjolla liian vähän suomalaisia tarinoita. Lasten ja nuorten elokuvakulttuurin erityistoimia pitäisi lisätä. Kotimaisia  tv-elokuvia tai tv-sarjoja ei juurikaan tuoteta, joten lapset varttuvat lähinnä amerikkalaisten lasten- ja nuortensarjojen parissa. Lastenohjelmien dubbauksien sisällöllinen, taiteellinen  ja kielellinen taso on laskenut kiristyneiden tuotantobudjettien takia jo niin paljon, että monet ammattinäyttelijät kieltäytyvät enää tekemästä dubbauksia.

 

Näyttelijäliitto pitää mahdollisena, että teatteriesityksiä saatettaisiin saataville myös digitaalisesti esimerkiksi elokuvateattereissa. Teatteriesitysten välittäminen kameran välityksellä ei saa kuitenkaan korvata mahdollisuutta olla itse läsnä elävässä esityksessä.

 

Toimiva ja joustava tukijärjestelmä

 

Elokuvien julkinen tuki on Suomen kokoisilla markkinoilla välttämätöntä.  Elokuvien ja fiktiivisen tv-tuotannon rahoituksen vahvistamiseen tarvitaan useita erilaisia toimenpiteitä. Elokuvatuotannon julkinen tuki tulisi saada vähintään pohjoismaiselle tasolle.  Lisäksi on välttämätöntä, että EU-tasolla saadaan edistettyä pienille kieli- ja markkina-alueille omat tuki-intensiteettirajat.

 

Elokuva-alalle pitää luoda  kansainvälisesti kilpailukykyinen tuotantokannustin, jolla voitaisiin varmistaa, etteivät suomalaiset tuotannot  kannustimen puuttumisen takia lähde ulkomaille. Lisäksi täten saataisiin kansainvälisiä tuotantoja ja lisää alan töitä Suomeen.

 

Audiovisuaalista kulttuuria tukeva sääntelykehys ja tekijänoikeuspolitiikka

 

Jakelumuodot kansainvälistyvät, digitalisoituvat ja pistaloituvat edelleen.  Suomen tulee huolehtia kansallisella tasolla vahvalla tekijänoikeussuojalla siitä, että Suomeen tulee tekijänoikeustuloja, että suomalaisten tekijänoikeuden haltijoiden asemaa vahvistetaan ja täten varmistetaan suomalaisille tekijöille elanto luovasta työstään.  Kaikkien tekijöiden asemaa sopimusneuvotteluissa pitäisi tekijänoikeuslain-säädännössä vahvistaa. Myös EU-tasoisen sääntelyn tulee vahvistaa tekijöiden mahdollisuuksia saada elantonsa työstään, tällä varmistetaan tekijänoikeustulovirtaa ulkomailta Suomeen.

 

Arkistoaineiston uudelleenkäytön osalta sopimusvapautta ei tulisi lakiteitse rajoittaa. Monia tuotantoja koskeva jatkokäyttö on jo alkuperäisessä tekijänoikeuksien luovutussopimuksessa sovittu eikä sitä pidä voida jälkikäteen automaattisesti ohittaa. Mahdollisen sopimuslisenssin tulee olla oikeudenhaltijoille vapaaehtoinen.

 

Näyttelijöiden tekijänoikeuslakiin perustuvat oikeudet tulee saattaa vastaamaan muiden tekijöiden oikeuksia – kuten muissakin Pohjoismaissa ja suuressa osassa läntistä Eurooppaa on jo tehty.  Ei ole mitään perustetta, että kuvatallenteilla esiintyvien näyttelijöiden tekijänoikeudet ovat tekijänoikeuslaissa suppeammat kuin muilla tekijöillä. Tilanne on jopa niin absurdi, että kun näyttelijä esiintyy radiokuunnelmassa, hänellä on yhtä laajat tekijänoikeudet kuin muilla tekijöillä. Mutta kun hän esiintyy elokuvassa, hänen tekijänoikeuslain mukainen suoja on merkittävästi suppeampi.

 

Hyvitysmaksujärjestelmä tulee saattaa vastaamaan teosten yksityisen kopionnin määrää. Hyvistysmaksulla on kollektiivisten tarkoitusten (mm. AVEK)  lisäksi merkitystä myös osana yksittäisten tekijöiden toimeentuloa. Kopiosto on tilittänyt tekijöiden osuutta hyvitysmaksukertymästä vuosittain yli kuudelle tuhannelle yksittäiselle tekijälle.

 

Osaamisen kehittäminen

 

Alan täydennyskoulutusta ja täydennyskoulutuksen rahoitusta tulee kehittää. Alalla työskennellään pätkätöissä eivätkä työnantajat vastaa alan täydennyskouluttamisesta. Tuotantojen aikataulut ovat kiireiset eikä kuvauksia tehtäessä ehditä kokeilemaan ja kehittelemään. Kunkin alalla toimivan täydennyskoulutus jää hänen itsensä varaan omalla ajalla ja omalla kustannuksella tehtäväksi.

 

Ala kehittyy kuitenkin koko ajan ja kansainvälisen kehityksen mukana pysyminen edellyttää koulutusta. Monella elokuva- ja tv-töitä tekevällä näyttelijällä saattaa tuotantojen välillä olla pitkiäkin taukoja, joten kameran edessä työskentelemiseen liittyvää ammattitaitoa pitäisi voida pitää yllä jollain muulla tavalla.

 

Näyttelijöille elokuva-alan täydennyskoulutusta (kuten täydennyskoulutusta ylipäätäänkin) on tarjolla ainoastaan Näyttelijäliiton ja Ilmaisuverstas ry:n järjestämillä viikonloppukursseilla  ja kesäkursseilla.  Koulutus rahoitetaan siten, että Näyttelijäliitto kohdistaa osan näyttämötaiteen edistämiseen tarkoitetusta valtionavustuksesta suoraan näyttelijöiden täydennyskoulutuksen kustannuksiin, liitto hoitaa Ilmaisuverstaan hallinnon omalla kustannuksellaan ja näyttelijät osallistuvat kurssien järjestämiseen talkoilla. Lisäksi haetaan apurahoja mm. Kulttuurirahastolta, Kordelinilta, AVEK:lta jne. sekä peritään osallistumismaksuja kurssilaisilta.

 

Tällä hetkellä on suunnitteilla pilottihanke nk. pitkästä ”elokuvanäyttelijöiden mestarikurssista”, joka alkaisi ensi talvena ja käsittäisi 6 pitkää viikonloppua ja kaksi viikon jaksoa. Kurssi toteutuu, kunhan loppurahoitus saadaan kokoon.

 

Mikäli tulevassa Taideyliopistossa ja/tai Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitoksella ei pystytä järjetämään täydennyskoulutusta, joka olisi kustannuksiltaan sellaista, että yksittäisillä taiteilijoilla olisi siihen varaa, OKM:n tulisi kehittää erilaisia joustavia rahoitusmalleja alan itse järjestämälle täydennyskoulutukselle.

 

Tutkimuksen ja tilastoinnin kehittäminen

 

Tilastoinnin kehittäminen on välttämätöntä.  Tällä hetkellä tilastotietoa on saatavilla ainoastaan hyvin hajanaisesti. Elokuva- ja tv-alasta ei saa kokonaiskuvaa eikä myöskään yksityskohtaisempaa käsitystä toimialan rakenteista ja vaikuttavuudesta esim. työllisyysvaikutuksesta, palkkojen osuudesta tuotannossa tms.

 

 

Hyvänä vertailukohteena tilastoinnin perusteellisuudesta voidaan pitää Tinfon vuosittain teatterialalta kokoamia kattavia tilastoja.

 

Lopuksi

Poliittiset linjaukset ovat vuosille 2012-2015. Toivomme, että tulevina vuosina valtio rakentaisi aikaisempaa aktiivisemman ja tiiviimmän keskustelun alan kanssa.  Lisäksi muistuttaisimme, että AV kulttuuri on valtion taloudessa pieni menoerä, mutta sillä on suomalaiselle yleisölle suuri merkitys. Vaikka tulevina vuosina valtion talous onkin tiukoilla, säästöjä ei saisi kohdistaa alaan, joka jo tällä hetkellä toimii kansainvälisesti verrattuna liian pienillä resursseilla.

 

Helsingissä 24.2.2012

SUOMEN NÄYTTELIJÄLIITTO – FINLANDS SKÅDESPELARFÖRBUND RY.

Elina Mäntylä

toiminnanjohtaja