Näyttelijäliiton lausunto yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta

28.5.2012

Lausunto Markus Leikolan ratkaisumalliin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulle (Dno: 28/040/2012)

 

Näyttelijäliitto – Finlands Skådespelarförbund ry. on keskusjärjestöihin kuulumaton  itsenäinen ammattiliitto ja taiteilijajärjestö, joka ainoana järjestönä edustaa 1800 ammattinäyttelijää.

Kiitämme mahdollisuudestamme lausua asiasta.

 

Ratkaisumalli ei kehitä tekijöiden asemaa

 

Tehtyjen selvitysten mukaan kansalaisten laillisen kotikopioinnin arvo on jopa pari miljardia euroa. Siihen nähden viime vuosina kertynyt hyvitysmaksu (6,5 – 15,2 miljoonaa) on hyvin pieni. Kopiointiin käytettäviä laitteita myydään noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa, mutta hyvitysmaksua kerätään vain runsaan 50 miljoonan euron laitekaupasta.  Nykyisellään hyvitysmaksu kohdistuu siis vain 6 prosenttiin kopiointivälineiden kaupasta. Kuluttajien hankinnat suuntautuvat nykyisin sellaisiin uuden sukupolven kopiointivälineisiin sekä tallennus- ja pilvipalveluihin, jotka eivät ole hyvitysmaksun alaisia. Hyvitysmaksukertymä ei vastaa kopioinnin määrää.

Leikolan ehdotus tavoittelee Euroopan alhaisinta maksutasoa. Se ei voi olla lähtökohtainen tavoite. Odotamme, että hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisessa otettaisiin paremmin huomioon yksityisen kopioinnin määrä, joka puolestaan vaikuttaisi hyvitysmaksun kertymän suuruuteen. Nykyisellään hyvitysmaksukertymä on yksityisestä kopioinnista saatuun hyötyyn ja käyttöön verrattuna suhteettoman pieni. 

Leikola ehdottaa ns. kollektiivikorvausten siirtämistä valtion budjettiin. Mielestämme sillä ei paranneta tekijöiden asemaa, koska kaikki mitä siirretään kulttuuribudjettiin on joltain muulta kulttuurisektorilta pois.

 

Aikataulu aivan liian tiukka

 

Leikolan esittämä aikataulu on aivan liian tiukka.

Ehdotus on täysin uudenlainen ja perustuu suurelta osin arvioihin, ei juurikaan tarkkoihin lukuihin ja lisäksi se sisältää runsaasti yksityiskohtaisempaa selvittämistä edellyttäviä väitteitä ja asioita. Ehdotuksesta puuttuvat suurelta osin myös juridiset perusteet tai siinä tehdyt analyysit ja johtopäätökset ovat vähintäänkin hataria.

Leikolan ratkaisumallin osana viitataan myös Wessbergin vuosi sitten tekemään selvitykseen ja siinä esitettyihin kahteen erilaiseen malliin: valtion talousarviomalliin ja erityisvero/rahastomalliin.

Eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia on tarpeen analysoida ennen kuin nykyistä mallia lähdetään muuttamaan radikaalisti.

 

Ratkaisumalli perustuu liikaa arvioihin

 

Nyt tehty ehdotus perustuu lähinnä siihen, että maksupohjaa laajennetaan kolmesta eri pisteestä kerättäväksi:

1)      laitteista

2)     pilvisisältö- ja tallennuspalveluista

3)     kuluttajamaksullisista, DRM-suojaamattomista sisältöpalveluista

Hyvää ehdotuksessa on se, että laitekannan maksupohjaa olisi ilmeisesti tarkoitus laajentaa, mutta lopputulos jää kuitenkin hämäräksi: mitkä KOTEK:n tuoteryhmät kuuluisivat ja mitä ei huomioitaisi jne. Lukijan on mahdoton seurata mihin kaikkiin arvioihin laskutoimitukset perustuvat.

Pilvipalveluiden osalta hyvitysmaksun soveltaminen edellyttää huomattavasti tarkempaa analysointia. Uusi järjestelmä ei voi Leikolan ehdottamalla tavalla perustua arvioihin eikä siihen, että kotimaiset ja ulkomaiset toimijat asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Kolmas piste, kuluttajamaksullisista, DRM-suojaamattomista sisältöpalveluista on ehdotetuista keräyspisteistä vaikeaselkoisin: mistä kaikesta maksua kerättäisiin ja millä perusteella  ja miten ja kuka kulloinkin määrittelisi sen, että onko kyseessä DRM-suojattu vai suojaamaton.

Leikolan esityksestä saa epämääräisen käsityksen, että tekijät olisivat siirtäneet hyvitysmaksun työnantajalleen, joka on taas edelleen luovuttanut sen edelleen arvoketjussa eteenpäin.  Hyvitysmaksu ei ole oikeus, eikä sitä voi myöskään siirtää toiselle.

 

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelua ei saa ratkaista hyvitysmaksulla

 

Verkkotallennuspalveluita ei saa ratkaista osana hyvitysmaksujärjestelmää, vaan se vaatii oman valmistelun.

Leikolan ehdottama ratkaisu lähtee siitä, että tekijänoikeudet kuuluisivat televisioyhtiöille ja että televisioyhtiöt ja operaattorit sopisivat asian keskenään. TV-yhtiöillä on kuitenkin ainoastaan signaalioikeus ja mahdollisesti joitakin siirtyneitä oikeuksia. Operaattoreilla ei ole mitään oikeuksia.

Kyseessä on tekijän nk. ”on demand” -oikeus ja sopijaosapuolena pitää lähtökohtaisesti olla tekijä.

 

Erilaiset ratkaisumallit tulee vertailla huolella ennen hyvitysmaksujärjestelmän kehittämistä

Leikolan ratkaisumalli ja aiemmin esitetyt vaihtoehdot sekä nykyisen hyvitysmaksujärjestelmän kehittäminen tulee arvioida ja vertailla huolella. Leikolan ratkaisumalli on vielä liian epäselvä ja perustuu liikaa arvioihin ja jopa virheellisiin tekijänoikeudellisiin johtopäätöksiin.

 

Helsingissä 25.5.2012
Elina Mäntylä
toiminnanjohtaja