Krogerus-palkinto – Nuori näyttelijä 2016: LAURA RÄMÄ

21.11.2016

Näyttelijä Laura Rämä @Emilia Kangasluoma
Näyttelijäliiton puheenjohtaja Helena Ryti, Asianajotoimisto Krogeruksen toimitusjohtaja Juha Pekka Katainen, Vuoden nuori näyttelijä Laura Rämä ja Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko.

Näyttelijä Laura Rämä on voittanut Nuori näyttelijä -palkinnon. Suomen Näyttelijäliiton jäsenet valitsivat palkinnonsaajan jäsenäänestyksessään. Asianajotoimisto Krogeruksen lahjoittaman palkinnon arvo on 5000 euroa, ja se jaettiin nyt toista kertaa.  Palkinto on hieno tunnustus saajalleen, mutta myös merkittävä koko ammattikunnalle.

Näyttelijäliiton nimeämä raati oli valinnut alle 36-vuotiaiden näyttelijöiden joukosta viisi ehdokasta, joista liiton jäsenet saivat äänestää voittajan. Ehdokasasettelusta vastanneeseen raatiin kuuluivat näyttelijä Dick Idman, näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä ja Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) johtaja Hanna Helavuori.


Nuori näyttelijä -palkinnon voittaja Laura Rämä harjoittelee ventovieraanvaraisuutta
”Mitä enemmän pyörin eri kuplissa, sen parempi”


Laura Rämä on Tampereen yliopiston näyttelijänkoulutuksen Nätyn kasvatteja. Pohja omalle ajattelulle on koulutuksessa, joka opetti intuitiivisen heittäytymisen ohella myös tiedostamaan kokonaisvaltaisesti näyttelijäntyötä. Rämä pitää näyttelijää maailmankuvallisen vastuun kantajana ja ventovieraanvaraisuuden harjoittelijana, joka asettautuu alttiiksi muiden todellisuuskuplille:

”Näyttelijä on yhteiskunnallinen olio siinä missä muutkin ihmiset. Mutta samaan aikaan askeleen ulkopuolella tarkkailemassa ja ihmettelemässä.  Tämä tarkoittaa tietoisuutta siitä, että kaikki mitä näyttämölle asetan ja sinne tuon, vaikuttaa ympäröivään todellisuuteeni. Siksi on tärkeä näyttelijänä hahmottaa, mitä edustan, mitä asioita ja arvoja – esimerkiksi sukupuolista tasa-arvoa – maailmankuvallani näyttämöltä käsin tuen.  Koen, että tätä maailmankuvallista vastuuta pystyy kantamaan sekä free- että laitoskentällä työskentelevä näyttelijä, omissa tai muiden suunnittelemissa produktioissa.  On vain oltava aktiivinen nostamaan asioita keskusteluun.”

Rämä toimii useissa teoksissa, joissa läheinen vuorovaikutus yleisön kanssa on olennaista.

”Mietin, miten voin olla kosketuksissa (vento)vierauden kanssa niin, että en tuomitse ja arvostele toista vaan asetun alttiiksi toistemme erilaisuudelle – ihmettelemään sitä? Kuinka voin harjoitella näyttelijänä ventovieraanvaraisuutta? Entä ihmisenä?”
, pohtii Laura Rämä.

Erilaisilla kentillä ja ympäri Suomea työskentelevä, itseohjautuva näyttelijä Laura Rämä pystyy valitsemaan omat reittinsä:

”Mitä enemmän toimin eri puolilla Suomea, myös muiden taiteilijoiden kanssa yhteistyössä, sitä parempi käsitys minulle syntyy yksittäisten eri ihmisten kuin joukkojenkin todellisuuskäsityksistä, ”kuplista”. Näyttelijänä koen erimielisyyden tiedostamisen ehdottoman tärkeänä, varsinkin kun toimin yleisön kanssa lähikontaktissa. Tuntuu, että voin esiintymiselläni tehdä murtumia toistemme todellisuuskuplien välille ja näin pureutua esimerkiksi vierauden pelkoon." 


Laura Rämä kantaa huolta kosketuksen kysymisestä.

”Ei ole yhdentekevää, millaisin keinoin kohtaamisia rakennetaan esityksiin, jotka tapahtuvat totutun esityssopimuksen – yksi katsoo kun toinen esittää – ohi. Kun tekijyyden raja hämärtyy ja kun emme ole enää varmoja kuka esiintyy ja kenelle, rakennetaan uudenlaisia sopimuksia katsojan ja esiintyjän välille. Tällöin kysytään  taiteilijan etiikkaa, sitä, miksi ja miten olla kohtaamisissa toistemme kanssa taiteen kontekstissa.”

Kovassa työtahdissa produktiosta toiseen juokseva näyttelijä on vaarassa umpioitua. Kosketus maailmaan ja omaan itseen uhkaa häipyä.

”Työtehtävien moninaisuus ja vaihtuvuus ovat monille näyttelijöille arkipäivää. Yhteen työpäivään saattaa sisältyä haastattelua, kameratyötä, oman produktion tuotantotyötä, käsikirjoitusta, opetustyötä ja vielä päivän päätteeksi esitys ja sen roudaus. Työ vaatii monenlaisia sosiaalisia rooleja, monia sosiaalisia näyttämöitä verrattuna aikaisempaan, jolloin näyttelijän työ on tapahtunut pääsääntöisesti yhdellä fyysisesti paikallaan pysyvällä näyttämöllä.”

”Tämä moninaisuus paitsi vaatii isompaa vastuunottoa ja tiukkaakin itseohjautumista myös rikastuttaa työn eetosta. Toivottavasti myös niin free- kuin vos-teattereissa työskentelevillä olisi aikaa harjoitella huokoistumista, käyttää työaikaa produktioiden lisäksi vaikkapa opintopiirissä opiskeluun, keskusteluun, lukemiseen, kaikenlaisiin ennakoimattomiin kohtaamisiin.”

***

Nuori näyttelijä -palkintoa koskevat tiedustelut ja haastattelupyynnöt:


Elina Kuusikko 040 835 9587, elina.kuusikko@nayttelijaliitto.fi
Laura Rämä 0400 819084, laura.k.rama@gmail.com

***


Laura Rämä

s. 1982
syntymäpaikka: Valkeala, Tuohikotti


Laura Rämä on valmistunut Teatterityön koulutusohjelmasta (NÄTY) Tampereen yliopistosta vuonna 2011. Näyttelijäkiinnityksillä hän on ollut Tampereen Teatterissa, Rovaniemen Teatterissa – Lapin Alueteatterissa ja Joensuun kaupunginteatterissa – Pohjois-Karjalan alueteatterissa. Nykyisin Rämä toimii freelancerina.  Rämä on etsinyt omia reittejään ja tehnyt omia teoksiaan.  Rämän tekemistä kannattelee  uteliaisuus, taiteellisten raja-aitojen koettelu ja kaataminen. Hänellä on ollut vahva halua uudistaa näyttelijäntyötä. Teiden etsintä on vienyt Lappiin Rospuutto-ryhmän kanssa työskentelyyn.  Rämä on kiertänyt esityksillään ympäri Saamenmaata opetellen myös hieman kolmea eri saamen kieltä. Elonkehä – Laulujemme täytyy muuttua (jotta me voisimme muuttua) on kolmiosainen dokumenttiteatteriesitys, jossa hahmotettiin erilaisia tapoja kokea ilmastonmuutos.

Rämän työssä näkyy vahva nykyteatterin tekeminen; yhteistoiminnallisuus ja halu jakaa tekijyyttä. LCE - Life ChangingExperience kollektiivin jäsenenä Rämä oli luomassa ja toteuttamassa esitystapahtuma P*llurallia (2014-16), eräänlaista ite-esitystapahtumaa, jossa jokainen on tekijä. Asetelmia-teoksessa (2016) Tuomas  Timosen runot muuttuivat fyysisen ja koreografioidun näyttelijäntyön kautta lihaksi.

Rämä on hankkinut vankan klovneriakoulutuksen. Hän toimii jatkuvasti sairaalaklovnina, jossa klovni itse ei ole pääosassa, vaan kohdattava lapsi.  Sooloteoksina hän toteuttaa klovniperformansseja.

Tulossa ensi-iltaan 20.11.2016:                
Juhlakalu, Stoa, Satu Tuomisto + Comp.
http://www.stoa.fi/fi/tapahtumat/event/DB09BD323E41527B633BE74824647857/Juhlakalu

Seuraava työ, ensi-ilta helmikuussa 2017:
Co2lonialNATION, Giron Sámi Teáhter ja Rospuutto-ryhmän yhteistyö Ruotsin Kiirunassa, ohjaaja Pauliina Feodoroff
http://www.samiteahter.org/forestallningar/co2lonial/

Parhaillaan menossa:
Asetelmia, Esitystaiteen seura
https://esitystaiteenseura.wordpress.com/esitykset/asetelmia/