Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Vuoden freelancenäyttelijä Marko Keskitalo on multitaskaamisen ammattilainen

Teksti: Leena Pihkala

Kuva: Laura Malmivaara

Marraskuussa Marko Keskitalon ovelle ilmestyi yllättäen laulava näyttelijäseurue. Yksi viritteli epävireistä ukulelea ja toinen ojensi pokaalia.

”En tajunnut yhtään, että mikä homma!”

Ovella oli Tampereen freelancenäyttelijäyhdistyksen porukka, joka halusi palkita Keskitalon vuoden 2021 freelancerina. Asia ei ollut edes käynyt Keskitalon mielessä.

Mikäli upotus yläpuolella ei näy, voit katsoa sen täältä.

Palkinnon perusteluissa ei kehuissa säästelty:

”Hän on avoin, sosiaalinen, taitava työssään, iloinen, hauska, ahkera, äärimmäisen sydämellinen ja totisesti joukkuepelaaja.”

Palkinto oli Keskitalolle iso yllätys, sillä hänen työnsä oli tapahtunut kulisseissa. Mutta tämä työ oli hyvin poikkeuksellista. Keskellä koronapandemiaa Keskitalo opetteli kahdeksan eri roolia kahdesta eri näytelmästä siltä varalta, että joku Tampereen Teatterilla sairastuisi.

Tampereen Teatterin johtaja Mikko Kanninen soitti Keskitalolle syksyllä 2020 pari viikkoa ennen Peter Pan menee pieleen -näytelmän ensi-iltaa.

Peter Pan menee pieleen -näytelmässä Keskitalo oli varalla neljään roolin, joista kaksi oli pienempiä ja kaksi isompia.

”Tulin aika viime tingassa mukaan harjoitusprosessiin. Siellä istuin suurimmaksi osaksi katsomossa tai nollassa tanssien ja laulaen mukana.”

Keskitalo treenasi myös yksin harjoitushuoneessa tallenteen avulla.

”Muistaakseni tein vain yhdet päiväharjoitukset lavalla, jolloin tein isompien roolien läpimenot.”

Melkein heti Peter Panin ensi-illan jälkeen Tampereen Teatterilla alkoivat Eikä yksikään pelastunut -näytelmän harjoitukset, jonne Keskitalo päätyi myös opetttelemaan neljä roolia.

”Silloin näyttelijäkollegat sanoivat, että olethan sinä tässä toisessakin. Siinä usvassa en tajunnut ollenkaan, että olinkin kahdessa jutussa mukana ja minulla oli yhteensä kahdeksan roolia.”

Eikä yksikään pelastunut -näytelmän harjoitukset alkoivat heti viikon päästä edellisen näytelmän ensi-illasta. Näytelmää oli jo harjoiteltu keväällä läpimenoon asti, ja nyt se vain lämmitettiin esityskuntoon.

”Aivan paniikissahan minä olin, koska näytelmä on pitkä ja ensi-ilta oli tulossa pian. Lavalla olisi monta näyttelijää, jotka ovat lavalla koko ajan. Sieltä ei pääse karkuun, ennen kuin sinut tapetaan.”

Tälläkin kertaa Keskitalo sai yhden päiväharjoituksen. Lähes joka ikinen päivä hän meni harjoitushuoneeseen vetämään näytelmää läpi yksin.

”Lavastin tuoleilla lavastukset. Tein roolin läpi ja vaihdoin seuraavaan.”

Projekti oli rankka. Millainen olo Keskitalolla on suorituksesta nyt?

”Se oli aikamoista. Ei enää koskaan” hän kertoo nauraen.

Keskitalo ei ole varma, olisiko hän saanut oikeasti isompia rooleja täydellisesti haltuun, koska hän ei päässyt tekemään niitä lavalla.

”Esityspäivänä pystyin aamupäivällä harjoittelemaan lavasteissa. Siinä oli tietenkin eri mittasuhteet, kuin tuoleilla tehdyissä lavastuksissa.”

Keskitalo piti kannettavaa tietokonettaan lavan eturampissa. Sieltä hän pyöritti tallennetta näytelmästä, ja vastaili langattomat kuulokkeet päässään.

”Kävelin lavasteissa ja puhuin oman roolini päälle. Ei saakeli, se oli kamalaa!” Keskitalo sanoo ja repeää nauruun taas.

Sulut kuitenkin jatkuivat. Hän tankkasi lukuisia roolejaan maaliskuuhun asti, kunnes lopulta luovutti. Kaikki esitykset oli peruttu. Hän poltti käsikirjoitukset takassa.

Marraskuussa 2021 Keskitalon puhelin soi perjantai-iltana. Kanninen pyysi Keskitaloa paikkaamaan seuraavana päivänä Eikä yksikään pelastunut -näytelmään. Rooli oli isoin Keskitalon harjoittelemista.

”Sanoin, että en pysty tässä puolessa vuorokaudessa palauttamaan roolia mieleen. Joutuisin menemään lavalle laput käsissä.”

Keskitalo kuitenkin teki lauantaina kaksi esitystä, päivä- ja iltanäytöksen.

”Ensimmäinen meni ihan paniikissa – tietenkin – ja toinen oli ihan ok.”

Ja viikon päästä puhelin soi taas. Keskitaloa tarvittiin toiseen rooliin samassa näytelmässä. Mutta tällä kerralla kiire oli vieläkin pakottavampi. Esityksen alkuun oli neljä tuntia.

”Tätä en ehtinyt tehdä kunnolla ollenkaan, ja ajattelin, että tämä menee niin törkeästi laput kädessä, että hävettää itseänikin. Edellisellä kerralla ennen esityksiä ehti viettää edes sen unettoman yön.”

”Mutta sentään pääsin tekemään esityksen elävän yleisön eteen!”

Usein paikkauksia tekevät näyttelijät eivät pääse lavalle ollenkaan. Vaikka työ on äärettömän tärkeää ja turvaa näytelmien esittämisen, se jää suurelta yleisöltä näkemättä.

”Näkymätöntä duunia nurkissa”, Keskitalo summaa.

Samaan tapaan yleisölle näkymätöntä työtä ovat stunt-työt, joita Keskitalo on viime vuosina päässyt tekemään yhä enemmän. Parin viime vuoden aikana stunt-rooleja on kertynyt kymmenkunta.

Mikäli upotus yläpuolella ei näy, voit katsoa sen täältä.

Kentällä on ymmärretty paremmin, ettei näyttelijöitä tai avustajia voi laittaa mihin tahansa tilanteisiin, vaan vaativimpiin ja usein myös vaaralliisiin kohtauksiin tarvitaan niihin erikoistunut tekijä, eli stuntti.

Välillä tarve tosin tajutaan viime tipassa, koska tilannetta ei ole ennakoitu.

”Käsiksessä lukee, että näyttelijää lyödään rautaputkella naamaan. Ja se pitäisi kuvata huomenna.”

Levitykseen on pian tulossa useita sarjoja ja elokuvia, joissa Keskitalo on tehnyt stuntteja.

Keskitalon mielestä stuntteja pitää ehdottomasti käyttää taistelukohtauksissa. Miltä hänen silmäänsä näyttävät avustajavoimin tehdyt tappelut?

”Ihan kököltä. Tällaiseen pitäisi varata tuotantosuunnitelmassa harjoitusaikaa ja budjettia, ja käyttää osaavia ammattilaisia.”

Näyttämötaistelu- ja stunt-koulutusta Keskitalo on hankkinut itselleen melkein kymmenen vuoden ajan Dramatic Combat Finlandin opeissa. Hän on opetellut esimerkiksi käyttämään erilaisia aseita, harjoitellut aseettomien taistelukohtauksien tekemistä ja esineiden päälle lentämistä, kaatumisia ja korkealta tippumisia.

Hän käy lisäksi kouluttautumassa erilaisissa työpajoissa ympäri Pohjoismaita, viimeksi Ruotsissa.

”Niissä oppii ja kehittyy. Törkeän siistiä hommaa, itsensä ylittämistä."

Osa stunteista on todella hurjia, kuten Keskitalon pää edellä 15,5 metrin korkeudesta tekemä itsemurhahyppy Kaikki synnit tv-sarjassa. Tai liikkuvasta ajoneuvosta ulos tiputtautuminen jäiselle soratielle.

”Siinä piti vähän tehdä pään kanssa töitä”

Hyppyä hän onneksi sai harjoitella etukäteen niin paljon kuin halusi.

Mikäli upotus yläpuolella ei näy, voit katsoa sen täältä.

Mitä Keskitalo tekisi, jos hän saisi tehdä mitä tahansa?

”Iso leffarooli, kukapa sitä ei haluaisi! Ei Suomessa ole varmaan yhtäkään näyttelijää, joka sitä ei haluaisi, se on päivänselvää kaikille.”

Unelmagenre olisi tietenkin action.

Keskitalo toivoisi, että suurelle yleisölle tuntemattomampia näyttelijöitä otettaisiin yleisestikin useammin isoihin rooleihin.

”Suomi on täynnä hemmetin hyviä näyttelijöitä, ympäri Suomen, itää ja pohjoista myöten.”

Keskitalo on päässyt näkemään laajasti kollegoidensa työskentelyä. Hän on vieraillut lähes kaikkien Tampereen teattereiden lisäksi esimerkiksi Vaasassa, Porissa, Kuopiossa, Seinäjoella ja Rovaniemellä.

Uransa Keskitalo aloitti Ylivieskan Yty-harrastajateatterissa vuonna 1996 ja hakeutui samaan aikaan Kälviän opiston näyttämötaiteen linjalle. Sitä kautta hän pääsi myös Rovaniemelle tekemään kesäteatteria ja näyttelemään Lapin ylioppilasteatteriin.

Keskitalo teki Rovaniemen kaupunginteatteriin pieniä rooleja ja hakeutui näyttelijäharjoittelijaksi. Harjoittelijana hän pääsi teki kaikenlaisia rooleja, isoja päärooleja myöten. Parissa vuodessa hän sai teatterissa vakituisen näyttelijän statuksen.

Kun vuonna 2002 Helena Rängman tuli suoraan Teatterikoulusta Rovaniemelle kiinnitykselle, tilanne muuttui nopeasti.

"Sitten siinä kävi klassiset.”

Jo seuraavana keväänä 2003 Rängman ja Keskitalo muuttivat yhdessä Tampereelle. Siitä lähtien Keskitalo on toiminut freelance-näyttelijänä Tampereelta käsin.

"Lähes 20:n vuoden Tampereella olon jälkeen voin sanoa, ettei kaduta yhtään freeksi jääminen. Se vapauttaa näyttelijänä tekemään niin paljon erityyppisiä töitä ja myös hankkimaan lisäkoulutusta mikäli sitä haluaa. Kauhulla katselen tämän päivän kiinnitettyjä, ja niitten ensi-iltoja ja työmäärää, ja voin vain ihmetellä ja hattua nostaa, että jaksavat painaa.”

Mikäli upotus yläpuolella ei näy, voit katsoa sen täältä.