Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Uusi kulttuuriministeri Petri Honkonen

Kuva: Foto-Antti

Teksti: Leena Pihkala

Millaista on ollut hypätä kulttuuriministerin tehtävään?

Äärimmäisen mielenkiintoista ja suorastaan nautinnollista.

Oikeastaan kaikki teemat, jotka meikäläisen tehtävään kuuluvat ovat tavalla tai toisella tuttuja ja oikein sydämen asioita. Tosi mukavaa.

Olet sanonut, että taiteilijoiden asiat eivät kuulu vain omaa hallinnonalaan, vaan taiteilijoiden asiat ovat myös sosiaaliturva- ja eläkekysymyksiä sekä sosiaaliturvan yhteensovittamisasioita: Millaista ministeriöiden välistä yhteistyötä on suunnitteilla?

Sosiaaliturva on keskeinen, koska taiteilijan toimeentulo on hyvin erilaista kuin palkkatyössä. Keskeinen elin on sosiaaliturvakomitea, joka suunnittelee kokonaisremonttia. Se on seuraavan vaalikauden keskeinen asia, että taiteilijat, freelancerit ja luovien alojen ammattilaiset otetaan huomioon kehittämistyössä.

Meillä on noin 1300 työikäistä jäsentä, joista valtaosa joutuu työskentelemään freelancereina. Korona on iskenyt heihin kovaa, ja koronan pitkäaikaiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti heihin. Esimerkiksi teattereissa ei uskalleta vielä käynnistää isoja hankkeita ja yleisö ei vielä uskalla tulla paikalle. Huoli töiden jatkumisesta on kova. Millaisia kuulumisia kulttuurin jälleenrakennustyöryhmästä voisit kertoa?

Työryhmä on loppusuoralla. Tiedän, että siellä on tehty erittäin laaja-alaista ja hyvää työtä. Ryhmä jättää minulle loppuraporttinsa kesäkuun puolessavälissä. Silloin nähdään, mitä he ehdottavat kulttuurialan tulevaisuudesta. Pääosin sisältö on sitä, että mitä kulttuurialalle tulisi seuraavalla hallituskaudella tehdä.

Kohta on taas vaalit ja hallitusneuvottelut, joten tämä on äärimmäisen tärkeää aineistoa. Asiasta on hyvä käydä keskustelua. Olen suunnitellut, että kun ehdotukset on jätetty, tapaisin kulttuurialan ihmisiä eri puolilla Suomea ja kuulisin heidän ajatuksiaan näistä toimenpide-ehdotuksista.

Aluepolitiikka on tärkeä näkökulma kulttuurikysymyksissä. Miten tulisi säilyttää alueellinen kulttuuritarjonta ja omaleimaisuus? Esimerkiksi Kemin teatterin kohtalo huolestuttaa koko alaa.

Se on huolestuttava tilanne. Moni näistä kulttuurilaitoksista on kuntien ylläpitämiä, ja soteuudistus muuttaa kuntien roolia merkittävästi. Olemme tunnistaneet ministeriössä, että tämä vaatii entistä vahvempaa ohjausta ja kuntien tukemista kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapuolella.

Alueellinen toiminta on ennen kaikkea yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Välillä toimijoita on aika vähän. Tietyillä kunnilla on alueelliset kehittämistehtävät, jotka ovat tärkeitä, koska ne varmistavat, että kulttuuria on saatavilla. Monet toimijat ovat maakuntakohtaisia, ja se on minusta tärkeää toimintaa.

On tärkeää, että kulttuuriala on aktiivinen aluekehitystyössä. Olen ollut Maakuntaliiton puheenjohtaja ja Keski-Suomen liiton puheenjohtaja, ja siellä kulttuuri huomioitiin ihan hyvin. On tärkeää, että kulttuuritoimijat ovat aktiivisia alueellisessa ohjelmatyössä.

Ja tietenkin kolmannen sektorin ja julkisrahoitteisten toimijoiden yhteistyö on tosi tärkeää. Jos mietitään vaikka pieniä paikkakuntia, niissä saattaa usein olla vain yksi virkamies, joka vastaa kulttuuritoimesta koko kunnassa ja valtaosin kulttuuri toimii vapaaehtoispohjalta. Siitäkin on hyviä esimerkkejä: kävin juuri Viitasaarella ja tapasin sen kulttuuritoimen johtajan. Heillä on Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa laajaa yhteistyötä. Pienessäkin kunnassa voi olla monipuolista ja elävää kulttuuritoimintaa yhteistyössä lähimmän ison teatterin kanssa.

Kesäteattereissa on monenlaisia yhteistyöproduktioita, joissa ammattinäyttelijät työllistyvät kesällä pienissä kunnissa. Siitä tulee ajatuksien ja osaamisen vaihtoa etenkin harrastajapuolelle. Monenlaista hyvää tehdään, mikä elävöittää alueiden kulttuuritoimintaa. Tämä on tärkeää, ja on tunnistettava, miten se skaalaa tätä toimintaa ihan erilaiseksi, mitä pelkällä julkisella rahalla saataisiin.

Alalla puhututtavat oppialojen lakkauttamiset ja yhdistämiset, jotka vaikuttavat esittävän taiteen tutkimukseen tiedepuolella. Millaista koulutuspolitiikkaa suunnittelet kulttuuriin ja esittävään taiteeseen liittyen?

Se on totta, oppialojen lakkauttaminen on huolestuttavaa. Me emme sinänsä opetus- ja kulttuuriministeriöstä päätä tutkintokoulutuksien sisältöä, vaan yliopistot vastaavat siitä itse. Rahoitusohjaus on meille keskeinen palikka.

Taidealan kannalta on viime aikoina tullut hyvää kehitystä, nythän uudet rahoitusmallit huomioivat tutkintojen järjestämisen kustannuserot. Näyttelijäntyön kustannusrakenne on hyvin erilainen kuin vaikkapa meikäläiselle, joka on opiskellut pääaineena Suomen historiaa, koska näyttelijäksi kouluttautuminen vaatii erilaiset toimitilat ja fasiliteetit. Rahoitusmalli huomioi sen hyvin, mutta korkeakoulun johto päättää varsinaiset panostukset.

Taideyliopistolla on oma ohjelma kulttuurialan jälleenrakennustyössä. Siinä tehdään tutkimusta ja pidän sitä hyvänä juttuna myös.

Olet kertonut, että sivistyksen tasa-arvo on keskeinen toimintaasi ohjaava arvo, kerro lisää tästä?

Kyllähän se on aivan keskeinen arvo, että kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet koulutukseen, tiedon äärelle ja kulttuuriin. Jos vertaa suomen yhteiskunnan kehitystä muihin yhteiskuntiin, se että meillä sivistys on ollut näin tasa-arvoista, on yksi keskeinen tekijä Suomen menestyksessä. Se on hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita.

Olemme Näyttelijäliitossa todella kiitollisia siitä, että lainsäätäjä on huomioinut meidät ja näyttelijöiden oikeudet on saatu lähes pohjoismaiselle tasolle tekijänoikeusdirektiiviä tehdessä. Näyttelijöiden on nyt parempi sopia ja neuvotella. Toivomme tietenkin, että ministeriö tukee tätä loppuun saakka. Vielä Kurvisen kaudella ministeriöstä luvattiin, että osa direktiivin pois jääneistä säännöksistä olisi tulossa uuteen pakettiin syksyllä. Miten näet tekijänoikeuksien merkityksen taiteilijoille ja miten aiot varmistaa riitojenratkaisumenettelyn toteutumisen?

Olen tässä tekijänoikeusasiassa taiteilijoiden puolella. Suoraan sen voi sanoa: Ilman taiteilijoita ja sitä, että heidän oikeutensa turvataan ei ole taidetta, jota me kuluttajat voimme tavalla tai toisella käyttää. Se mun prinsiippi tässä asiassa.

Tässä vaiheessa käsittely hallituksen esityksestä tekijänoikeusdirektiiviksi on kesken. Todennäköisesti tällä vaalikaudella ei tule lisää lainsäädäntöä.

Onko sinulla viimeaikaisia suosikkeja suomalaisista elokuvista, sarjoista tai teatterista – tai jotain kestosuosikkia jonka ääreen palaat?

Olin itse asiassa viime viikolla koronassa ja sen johdosta aika kipeä. Makasin useamman päivän ja katsoin paljon sarjoja. Löysin Yle Areenasta Kaikki Synnit -sarjan, joka oli todella hyvää suomalaista rikosdraamaa ja suomalaista työtä. Siitä tykkäsin, ja koska se sijoittui suomalaiseen maalaismaisemaan, sitä oli kiinnostavaa katsoa yhteiskunnallisestikin.

Kestosuosikki on Metsolat. Olen katsonut kolme kertaa koko sarjan läpi. Sehän on tällainen oman lapsuuteni maalaiseen sielunmaisemaan ja sen rakennemuutokseen, pieneen kuntaan sijoittuva sarja, joka kuvaa esimerkiksi lama-aikaa. Se on sympaattinen. Näissä meidän kepulaisissa piireissä on vähän sellainen heittokin, että pitäisikö katsoa Metsolat neljännen kerran läpi.

Ehditkö tänä kesänä kesäteatteriin?

Tarkoitus on käydä. Meillä on kotipuolessa Saarijärvellä aina ollut eläväinen kesäteatteritoiminta ja monilla eri taiteenaloilla aktiivinen kulttuurielämä, josta tulee hienoja nostoja.

Saarijärvi on kasvattanut hienoja kuvataiteilijoita ja näyttelijöitä, kuten sukulaismieheni Tarmo Manni, joka oli legenda. Hänen elämäntyöstään oli parinakin kesänä esitys, jossa häntä esitti Paavo Honkimäki ja Armi Ratiaa Ritva Oksanen.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää näyttelijöille?

Olen koittanut jokaisessa paikassa ja julkisessa mediaesiintymisessä toitottaa ihmisille, että menkää hyvät ihmiset ja ostakaa lippuja elokuviin ja teatteriin. Sitä varmaan näyttelijätkin toivovat, että yleisö palaa teattereihin ja kävisi katsomassa elokuvia. Yritän viestittää sitä nyt valtion korkeimmalta taholta, että ilman yleisön paluuta emme saa kulttuurielämää pyörimään koronan jälkeen.

Petri Honkonen:

  • 34-vuotias
  • Keskustan varapuheenjohtaja vuodesta 2019
  • Toisen kauden kansanedustaja
  • Kotoisin Saarijärveltä Keski-Suomesta
  • Historian ja yhteiskuntaopin opettaja (FM) Jyväskylän yliopistosta