Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Tuore free kiinnitettyjen puolella

Teksti: Teemu Niemelä
Kuva: Mika Lahnajoki

Perjantai 13. päivä maaliskuuta vuonna 2020 Porin teatterisäätiön hallitus päätti peruuttaa koko kevätkauden lähes 70 esitystä. Olin paikalla näyttelijöiden luottamusmiehen ominaisuudessa enkä koskaan aiemmin elämässäni ollut tuntenut yhtä suurta huojennusta.

Yt-neuvottelujen seurauksena olimme koko huhtikuun pois töistä. Pikkuhiljaa pääkoppa sekä kroppa alkoivat toipua vuosien myllytyksestä. Aloitin kiinnitettynä näyttelijänä Porin Teatterissa vuonna 2001. Siitä lähtien muutamaa hassua poikkeusta ja kesälomia lukuun ottamatta olin töissä koko ajan.

Toukokuussa 2020 palasimme takaisin töihin harjoittelemaan tulevan syksyn näytelmiä. Olin pohtinut palkattoman työloman mahdollisuutta ja esitin ajatuksen teatterin johdolle. Kun sain kuulla pääseväni pois 1,5 vuodeksi, jokin psyykkisissä mekanismeissani naksahti ja äkkiä en enää päässyt sängystä ylös.

Minulla diagnosoitiin sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila F41.2. Se, jonka Suomessa lääkäri kirjoittaa, kun ihminen on niin uupunut, ettei enää pysty tekemään töitä.

Oltuani koko kesän 2020 sairauslomalla ja varovasti töihin palattuani elokuussa mietin, mitä tehdä loppuelämälläni. Mitään suunnitelmaa työntekijöiden työssäjaksamisen eteen ei Porin Teatterissa ollut nähtävillä, joten aloin pohtia, pärjäisinkö kotikaupungissani freelancerina. Hyppy tuntemattomaan hirvitti. Tein sen silti.

Palkaton työlomani alkoi heti vuoden 2021 alusta. Kesällä sain työtarjouksen Rakastajat-teatterista. Suunnitteilla oli musikaali Alaston kaupunki, johon minua pyydettiin näyttelemään. Treenit alkoivat syksyllä 2021, ensi-ilta oli lokakuun lopulla. Minusta oli tullut freelancer ensimmäisessä vierailuroolissa.

Pian aloin huomata, miten vierailijapalkkioiden suhde tehtyyn näytösmäärään herätti ajattelemaan kiinnitetyn näyttelijän asemaa. A-rooliminimillä vierailijan esityskorvaus on noin 200 euroa. Jos näytöksiä on vaikkapa kolme viikossa, niitä on kaksitoista kuukaudessa. Aletaan lähestyä jo pienen tai keskisuuren teatterin näyttelijän kuukausipalkkaa.

Porin Teatterissa oli näytöksiä järjestään keskiviikkoillasta lauantaihin, tuplaesitykset yleensä jo torstaista lähtien. Seitsemän esitystä viikossa. Kevätkaudella koululaisnäytöksiä saattoi olla jo tiistaista alkaen ja luonnollisesti treenit päälle. Tätä myllytystä maanantaista lauantaihin mentiin alle kolmen tonnin bruttopalkalla 20 vuotta.

Missä kohtaa kiinnitetty näyttelijä palautuu tuollaisen työmäärän aiheuttamasta rasituksesta?

En väitä, että palautumista helpottaisi isompi kuukausipalkka. Toivoisin ensisijaisesti, että kiinnitettyjen näyttelijöiden työaikaan ja palkkaukseen tulisi sellainen rakenneuudistus, joka auttaisi ihmisiä palautumaan edellisviikon työrupeamasta ja täten jaksamaan töissään paremmin.

Irtisanouduin Porin Teatterista 19.8.2021. Päivääkään en ole katunut, vaikka tulevaisuus ja taloudellisesti pärjääminen tasaisin väliajoin mieltä painavatkin. Nykyisellä työmäärällä töistä toipuu aivan toisella tavoin kuin kiinnitettynä. Entisessä työpaikassani toivoisin näyttelijöille suotavan saman. Keinoja olisi, jos johtajilta löytyisi tahtoa.

Lue koko Ämyri-Taltratten 1/2023!