Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Ämyri-Taltratten on näyttelijöiden yhteinen nimittäjä

Teksti: Leena Pihkala

Ämyrin kansien väliin on vuosien mittaan kertynyt valtava määrä liiton historiaa. Millaista lehden tekeminen oli viimeisen neljän vuosikymmenen aikana? Haastattelimme liiton entisiä puheenjohtajia ja Ämyri-aktiiveja.

Ämyriä edelsi vuonna 1923 perustettu Näyttämö-lehti, joka oli Suomen Näyttelijäliiton, Suomen näyttämöiden liiton ja Suomen näytelmäkirjailijaliiton yhteinen äänenkannattaja.

Näyttämö-lehden päämääränä oli "kansallisen näyttämötaiteen kaikinpuolinen vaaliminen ja kehittäminen". Näyttämö pyrki sisällössään monipuolisuuteen. Se sisälsi arvosteluja ja ”selostuksia” näyttämöiden ja oopperan toiminnasta ja teoksista. Tekstit käsittelivät myös ”draaman tekniikkaa” ja ohjaustaidetta. Lehti tarjoili välipalana myös kevyempiä sisältöjä, kuten pakinoita.

Näyttämö-lehden numero vuodelta 1923.

Näyttämön perintöä jatkoi vuonna 1931 aloittanut Teatterilehti Naamio, jolla oli samat taustaorganisaatiot.

Naamio puolestaan ilmoitti pyrkimyksekseen kehittyä “koko näyttämömaailmamme yhteiseksi ja arvokkaaksi julkaisuksi sekä yhdyssiteeksi näyttämön ja yleisön välille”. Lehti oli pituudeltaan lyhyt, numerot olivat noin 20 sivun mittaisia. Lehti sisälsi arvosteluja, kirjeitä ulkomailta, taideuutisia ja kevyempiä lukemistoja.

Näyttelijäliitto ilmoitti vuonna 1943, ettei se enää hyväksynyt teatterilehti Naamiota pää-äänenkannattajakseen. 1944 perustettiin vuorostaan riippumaton Teatteri-lehti, joka tunnetaan nykyään nimellä Teatteri & Tanssi + Sirkus.

Näyttelijät kokivat tarvitsevansa näyttelijöiden ikioman lehden, olihan sellaisia jo useammissa muissa Pohjoismaissa. Näyttelijäliiton oma Ämyri-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran vuoden 1958 lopussa.

Ensimmäinen Ämyri ja Jalmari Rinteen pääkirjoitus. Jalmari Rinne oli liiton puheenjohtaja vuodet 1937-1974.

Lehden muoto pysyi pitkään hyvin samankaltaisena A4-koon konekirjoitusliuskojen kokoelmana. Jutut koskivat liiton toimintasuunnitelmia, kokouskutsuja ja Suvirannan kesäkursseja. Erityisen paljon tilaa saivat työsopimuksia koskevat asiat.

Kenttää mietityttävät teemat käyvät ilmi rivien välistä. Esimerkiksi vuonna 1978 Ämyrissä julkaistiin Oulun kaupungin antama ohjeistus alkoholistien ohjaamisesta hoitoon, mutta asiaa ei kontekstoitu tarkemmin.

Ämyrin kehittäminen oli puheenaiheena Näyttelijäliitossa jo 1980-luvulla, jolloin lehdessä pohdittiin, miksi lehti lentää monilla roskakoriin. Syytä haettiin niin puisevista sisällöistä kuin lehden painoasusta.

Mielenkiinnon puutteesta huolimatta lehden takakanteen onnistuttiin myymään mainoksia. Etenkin Pohjola-vakuutuksen mainoksia oli useissa numeroissa.

Onko Ämyrin sisältö liian puisevaa, kysytään vuoden 1980 syyskuussa.

Monissa numeroissa kehotettiin "Ota tavaksesi lukea Ämyri". Näyttelijöitä kannustettiin myös pitämään omaa TES-kansiota, jonne Ämyrit tulisi säästää.

Helena Vesajoki aloitti työskentelyn Näyttelijäliitossa marraskuussa 1984. Ensimmäiseksi työtehtäväksi sai hän pääsihteeri Laila Tapaniselta joulukuun lehden askartelemisen hänen apunaan. Silloin Ämyri oli jo A5-kokoa – ”monisteläpyskä”, sanoo Vesajoki. Lehteä tehtiin käsipelillä kirjoituskoneella. Kuvat liitettiin lehteen liimaamalla ne paperille.

”Sitten kun oli jotain huippuasioita, käytettiin toimistosihteeri Aune Kososen askartelukaupasta ostamia siirtokirjaimia otsikoiden tekemiseen”, Vesajoki kertoo.

Siirtokirjaimilla tehty TES-otsikko Ämyrin erikoisnumerossa vuonna 1986.

Finlands Svenska Skådespelarförbund oli liittynyt Näyttelijäliittoon vuotta aiemmin 1983. Vuonna 1985 Susanna Ringbom alkoi kääntää Ämyriä ruotsiksi. Hän myös hoiti Taltrattenin täysin painokuntoon aina vuoden 2009 taittopohjauudistukseen asti.

”Sussi vei nivaskan itse painoonkin”, Vesajoki kertoo.

Ringbomin mukaan Helena Vesajoki lähetti hänelle tekstejä käännettäväksi aina sitä mukaa, kun sai niitä. Siten sekä Ämyri että Taltratten saatiin samanaikaisesti valmiiksi. Kaksikko myös korjasi paljon painovirheitä.

”Koko lehti oli kyllä aikamoinen urakka”, Ringbom kertoo.

1980-luvun puolella Ämyri oli sisällöltään enemmän toimistolehti, kuin toimituskunnan tuotos. Lehdessä korostuivat edelleen työehtosopimusta koskevat jutut.

”Ämyrihän oli aika vaatimaton lehti, joka hassusti lähetettiin jäsenille kirjekuoressa. Katsottiin, että siellä on luottamuksellista tietoa, jota työnantajat ja ulkopuoliset eivät saa lukea. 80-luvun Ämyrissä oli liiton juridiikkaa ja liiton asiapitoista informaatiota”, kuvailee Ville Sandqvist.

Ämyreissä varoiteltiin paljon suullisista työsopimuksista. Jäseniä neuvottiin etenkin mainoksien ja elokuvien palkkioissa. Viestiä korostettiin lehteen kopioidulla työsopuimuksella, jonka päälle oli vedetty ruksit ja kirjoitettu moneen kertaan "ei". Monet otsikot alkoivat sanalla "Varoitus!".

Paljon palstatilaa saivat myös apurahat ja ensimmäistä kertaa freelancereiden palkkiot. Vuonna 1984 Näyttelijäliiton delegaatio kävi FIA:n kokouksessa Moskovassa, mutta matkakertomuksen sijaan Ämyrissä julkaistiin lista FIA:n tavoitteista.

”Lehti oli erittäin epätaiteellinen. Tosin Tauno Lehtihalmes muisteli vanhoja teatterikaskuja Taunon nurkka -palstalla, ja välillä näyttelijät kertoivat hassuista sattumista teatterissaan”, Vesajoki sanoo.

1980-luvun loppupuolen Ämyreissä oli värikkäät kannet. Lehteä tehtiin kirjoituskoneen avulla.

1989 mattapintainen Ämyri muuttui kiiltävämpään laatuun.

Vuoden 1989 lopussa toimistolla otettiin käyttöön tietokoneet ja lehteä alettiin tehdä Macin tekstinkäsittelyohjelmalla. Tunnelma oli innostunut. Ämyrin kannessa kerrottiin, kuinka Apple-ympäristössä tietokoneen hiirestä on tullut leijona.

”Ei osattu kuvia laittaa, joten niiden liimaaminen papereille jatkui. Lähes kaikki oli piraattikuvia sillä tavalla, että leikkasimme muista lehdistä kivoja kuvia”, Vesajoki kertoo nauraen.

1990-luvun taitteessa kehitystä oli ilmassa. Lehteen alkoi tulla enemmän näyttelijöiden tekemiä juttuja etenkin Thalian torpalta. Lehteen ilmestyi oma "Lukijat kirjoittavat"-palsta, ja näyttelijät muodostivat Ämyriin toimituskuntia. Vesajoen mukaan etenkin Ville Sandqvistin innostunut ote vaikutti kaikkiin.

Sandqvistin aloitteesta liiton hallitus päätti, että toimistolle hankittaisiin PageMaker-ohjelma ja skanneri. Välillä tekstejä kuitenkin piti kirjoittaa puhtaaksi, koska tietokoneet eivät olleet vielä yleistyneet.

”Puheenjohtaja Olli Ikonen teki aina tekstinsä käsin paperille, monet kerrat näytäntöjen väliajoilla”, Vesajoki sanoo.

Ensimmäinen ATK-laitteilla kirjoitettu Ämyri.

Ikonen puolestaan kertoo Helena Vesajoen pitäneen huolta deadlinesta ja hoputtamisesta.

"Asialinjalla mentiin ainakin tuohon aikaan", Ikonen kertoo lehden sisällöistä.

Ikosen kauden (1996–2001) alkuaikoina lehteen lisättiin puheenjohtajan palsta.

"Näin sai jäsenistö tietää, mitä puheenjohtaja olemassa olevista tilanteista ajattelee, mitä hallitus oli suunnitellut ja pitänyt tärkeänä", Ikonen kertoo.

1990-luvun loppupuolella asialinjan lisäksi lisääntyivät haastattelut, valokuvat ja monipuoliset juttuaiheet, joita ideoitiin toimitusryhmissä. Sandqvist muistelee lehden teon olleen kaksijakoista. Toisaalta kaikilla oli paljon ideoita, mutta oli vaikeaa löytää ihmisiä, jotka tekivät jutut loppuun asti oman työn ohella ilman kirjoituspalkkiota.

Valokuvakansia vuodelta 1999.
Tunnelmia kamerakurssilta vuonna 2000.

Sandqvistista tuli liiton puheenjohtaja vuonna 2002, ja niillä main myös lehtikoko suureni B5-kokoiseksi. Samoihin aikoihin Ämyriin alkoi tulla myös akateemisia sävyjä, kun mm. Mimmu Kuukorento ja Helena Kallio tekivät lehteen tekstejä.

2000-luvun taitteessa Ämyrin logon alla oli ensi kertaa myös Näyttelijäliiton verkkosivujen osoite. Url ei suinkaan ollut nykyinen nayttelijaliitto.fi, vaan pitkä inet-osoite, jossa liiton kotisivut löytyivät vasta monen alasivun ja kauttaviivan alta.

Mikko Hännisen puheenjohtajakaudella (2008–2013) Ämyriin tuli A4-kokoinen taittopohja. Taittopohja otettiin käyttöön 2009, ja sitä käytettiin aina lehden paperiversion loppuun saakka. Tällöin lehdestä tuli myös kokonaan värillinen. Ämyrin uudistunut ulkoasu auttoi siinä, että liiton kannalta tärkeät asiat tulivat ihmisille tietoon.

”Mustavalkoista versiota ei kukaan jaksanut lukea”, kommentoi Hänninen.

Ämyrin merkitys tiedotusvälineenä ja porukan yhteen liittäjänä korostui etenkin tekijänoikeuslakitaisteluissa.

”Tiedotuksen tuli olla kunnossa, ja jos se ei olisi ollut, emme olisi saanut lakia kaadettua” tiivistää Hänninen Ämyrin merkityksen.

Vesajoki muistaa tekijänoikeustaistelun myös teknisten ongelmien kautta.

”Joulukuun 2009 numeroon oli tulossa tietoa tekijänoikeustaistelusta. En osannut tehdä kantta, koska siihen haluttiin huomiota herättäväksi otsikkopohjaksi sellainen keltainen säklätys. Lopulta graafikko teki minulle sen kannen”, Vesajoki kertoo.

Vuonna 2009 Ämyrin tekijänoikeustaistelu-uutisointi mukaili iltapäivälehtien lööppien ulkoasua.

Uuden taittopohjan kanssa samoihin aikoihin otettiin käyttöön myös InDesign- ja Photoshop -ohjelmat. Vesajoki opiskeli taittamista työn ohessa. Silloin tällöin hän kirjoitti lehteen pieniä uutisia.

”Ja joskus haamukirjoitin, mutta se kenen nimissä, jääköön salaisuudeksi”, Vesajoki tunnustaa.

Näihin aikoihin Ämyrissä kerrottiin taisteluista työaikajärjestelmän kanssa ja Näyttelijäliiton tekemästä tasa-arvotutkimuksesta.

”Kerroimme Ämyrissä alan seksuaalisesta häirinnästä kuusi vuotta ennen #MeToo:ta” Hänninen sanoo.

Satavuotiasta Näyttelijäliittoa juhlittiin myös Ämyrin kannessa vuonna 2013.

Edunvalvonta-asioiden lisäksi Ämyrin piti olla myös taidelehti, jossa oli mielenkiintoisia ja koskettavia juttuja.

”Lehden piti kertoa näyttelijäntaiteesta ja näyttelijän tuskasta”, Hänninen kertoo.

Helena Rytin (2014–2019) puheenjohtajakauden alkuaikoina Ämyri ja Taltretten-lehti yhdistyivät. Yhdistymisen syy oli taloudellinen, mutta muutos vaikutti positiivisesti koko lehden sisältöön.

Ryti oli itse kirjoittanut Ämyriin ennen puheenjohtajuuttaan. Soveltavan teatterin matkasaarnaajaksi itseään kutsuva Ryti otti elämäntehtäväkseen esitellä Ämyrin Soveltavat sivut -osiossa näyttelijöiden mahdollisuuksista erilaisissa työyhteisöissä.

”Puheenjohtajakaudellani minulla oli vastuullani 24 pääkirjoitusta – ja erittäin moni niistä päättyi toteamukseen ’liitto olemme me!’. Asia, josta on syytä edelleenkin muistuttaa”, Ryti kertoo.

Toinen Rytin lempiaihe oli näyttelijäntaiteen arvostaminen.

”Pitää arvostaa omaa ja kollegoiden ammattia, jotta sitä voisivat muutkin arvostaa.”

Rytin puheenjohtajakauden aikana kansikuvat olivat usein näyttelijöiden teoksia, kuten maalauksia tai valokuvia. Hän muistelee myös lämmöllä Henna Tanskasen juttuja, erityisesti Tanskasen ja Karoliina Vanteen tekemää testiä.

Susanna Mikkosen maalaus Ämyrin kannessa vuonna 2017.

Lehdellä oli monia toimituskuntia myös näinä vuosina. Helena Vesajoen mukaan uudet toimituskunnat olivat alussa hyvin aktiivisia.

”Toimituskuntien ensimmäiset lehdet ovat ihan täynnä. Jutuista tuli jopa liian pitkiä. Piti vähän toppuutella, ettei kukaan jaksa lukea kymmentä sivua samaa juttua.” Vesajoki kertoo.

Ryti puolestaan muistelee, että välillä jutuille taas oli vaikeuksia saada kirjoittajia. Lehti olikin usein tehty pääosin toimiston ja puheenjohtajan voimin.

”Ja lähes poikkeuksetta omalla kohdallani deadlinet paukkui”, Ryti myöntää.

Ryti toimi myös lehden oikolukijana.

”Jokaikinen lehdykkä tuli ennen ilmestymistään todella tutuksi", Ryti kertoo.

Risto Aution puheenjohtajakaudella (2020–2021) Ämyrin toimituskunta pääsi kokoontumaan saman pöydän ääreen vain kerran. Koronapandemian vuoksi kokoontumiset oli hoidettava etäyhteydellä.

Pandemian aikana alan ahdinko oli suurta. Autio halusi sen keskellä tuoda Ämyriin sisältöjä myös muista aiheista, kuin koronasta.

”Yritin tyrkyttää toimituskunnalle kevyttä linjaa. Samaa yritin pääkirjoituksissani. Lähestyn mieluummin asioita positiivisella tavalla, etenkin kamalana korona-aikana”, Autio kertoo,

Aution mukaan Susanna Ringbom sanoi toisinaan hänelle, että pääkirjoitukset olivat enemmänkin pakinoita. Vakavillekin aiheille oli kuitenkin tilaa. Autio kannusti toimituskuntaa pohtimaan näyttelijän taiteilijuutta.

”Näyttelijät ovat monitaitureita, jotka osaavat kirjoittaa ja pohtia asioita”, Autio kertoo.

Autio itse arvosti Ämyrissä etenkin henkilöhaastatteluja.

”Ihminen on utelias laji, mistäpä muusta olisimme kiinnostuneita yhtä paljon kuin toisista ihmisistä.”

Myös kentän mielipidettä kysyttiin, ja sieltä kerrottiin, että kollegoiden asiat olivat Ämyrin kiinnostavinta sisältöä.

Katsomot tyhjenivät koronavuosina myös Ämyrin kansissa.
image-6.pngimage-5.png

Keskustelua Ämyrin jatkamisesta nykymuodossaan käytiin jo Aution aikana, mutta päätös Ämyrin siirtymisestä verkkoon tehtiin nykyisen puheenjohtajan Antti Timosen aloitteesta 2022.

”Uudistus tehtiin tavoittavuus ja sisältö edellä”, Timonen sanoo.

Tarkemmin Timonen perustelee siirtymää pääkirjoituksessaan. Mukana on ekologisia ja taloudellisia näkökulmia. Painotuotteesta luopuminen säästää ympäristöä, ja silloin lehden kustannuksia voidaan käyttää liiton muuhun toimintaan ja Ämyrin kehittämiseen.

”Painokuluihin mennyttä budjettia voidaan nyt ohjata kirjoituspalkkioksi”, Timonen kertoo.

Muutos on tervetullut, sillä aiemmin lehti pyöri täysin vapaaehtoisten ja toimiston voimin.

Uusi Ämyri ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa, mutta nyt sen tukena ovat Näyttelijäliiton muut viestintäkanavat, joissa tieto kulkee nopeammin. Ämyri – Taltrattenin rooli onkin nyt perinteitä kunnioittaen toimia näyttelijöiden omana äänenkannattajana, jossa on tilaa taiteelle ja alan sisäiselle keskustelulle.

Sen toimituskunta ottaa mielellään vastaan ehdotuksia ja tilaa tarvittaessa juttuja kenttää puhuttavista teemoista. Lehden tavoitteena on edelleen kertoa laajasti näyttelijöiden työstä ja ympäröivistä ilmiöistä. Nyt Ämyrin taival jatkuu digitaalisessa muodossa, jolloin se saa lukijoita myös oman kuplan ulkopuolelta.

Ämyrin numero 1/2022 on ensimmäinen lehti vuosikymmeniin, jota kenenkään ei ole tarvinnut taittaa. Se on iso muutos. Uransa aikana Vesajoki on taittanut tuhansia sivuja tekstiä, joten lehti tuli hyvin tutuksi erityisesti hänelle. Viimeinen hänen taittamansa Ämyri ilmestyi vuoden 2021 keväällä.

”Ämyrin tekeminen oli onnistumisia ja epäonnistumisia. Se oli uuden oppimista, kivaa. Kerran Timosen Antin mielestä onnistuin luomaan paskasta konvehtia. Kova juttu, taikuri oli siitä itsekin ihmeissään. Kiitos kaikille kanssani lehteä puurtaneille – oli ilo”, Vesajoki summaa kokemuksensa.

Myös puheenjohtajien mielestä Ämyrin kansien väliin mahtuu paljon olennaisia etappeja, joihin on hyvä palata.

”Omaa aikaani vasten näen Ämyrin ihan saatanan merkittäväksi”, kertoo Hänninen.

"Vanhoja lehtiä selatessa näkyy se pitkän linjan työ, puurtaminen liiton toiminnassa. Tarkoitan, että monet tavoitteet ovat vaatineet vuosien, ellei kymmenten työn — ja se on näkynyt Ämyrissä", Ikonen kertoo.

Risto Aution mukaan Ämyriä tarvitaan, koska näyttelijät ovat pieni erikoisammattiryhmä.

”Tarvitsemme kollegiaalisuutta ja yhteistä nimittäjää. Ämyri yhdistää meitä”, Autio tiivistää.

Ryti puolestaan kertoo jo unohtaneensa monia Ämyriin liittyviä anekdootteja.

"Silti olen edellenkin sitä mieltä, että liitto olemme me!”, Ryti linjaa.

Tutustu myös:

Digitoidut Naamio-lehdet Kansalliskirjaston sivuilla
Digitoidut Näyttämö-lehdet Kansalliskirjaston sivuilla