Teatteri, joka tahtoo elää

Teksti: Asta Rentola
Kirjoittaja on Kemin kaupunginteatterin Näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja ja Näyttelijäliiton hallituksen varajäsen.

Vuodesta 1947 toiminut Kemin kaupunginteatteri on Suomen toiseksi vanhin täyskunnallinen teatteri, jossa työskenteli enimmillään 48 henkilöä, joista näyttelijöitä 16. Teatteri toimi aluksi vpk-talo Kemin Pirtillä, josta siirryttiin 1980 valmistuneeseen Kulttuurikeskukseen. Sieltä lähdettiin sisäilmaongelmien takia evakkoon 2018.

Tällä hetkellä teatterilla on käytössä 50-paikkainen pieni näyttämö 148-vuotiaalla Tullimakasiinilla. Kiinnitettyä henkilökuntaa on 22, josta näyttelijöitä 6,5 – syksyllä eläköitymisten myötä 4,5, jos uusia ei saada tilalle. Päätöstä uuden teatterisalin saamiseksi on odotettu vuodesta 2018.

Kemin kaupunkia haastaa talouden ongelmat ja vähenevä väestö. Teatterin henkilökunnan kestävyyttä ovat viime vuosina koetelleet koronan ohella tilaongelmat, kaupungin tuen leikkaukset, johtamiseen liittyvät haasteet, kaupungin ilmoitus massiivisista irtisanomisista ja viimeisimpänä kaupunginjohtajan esitys koko teatterin lakkauttamisesta. Hyvinvointilautakunta palautti esityksen valmisteluun ja lopullisen päätöksen teatterin kohtalosta tekee kaupunginvaltuusto 4.4.

Tilat

Vuosina 2013–2021 teatteria johtaneen Sarianne Tursaan (ent. Paasonen) kaudella pelkästään tiloihin liittyviä haasteita oli vanhan testamentin täydeltä: Kulttuurikeskuksen tulipalo, vesivahinko ja sädesieni, evakkoaika ja uusien tilojen etsiminen. Väliaikaistiloiksi löytyi 1927 rakennettu ja 1980-luvulla heikkokuntoisena hylätty Pirtti sekä pienen näyttämön Tullimakasiini, jossa on kylmimpään aikaan sisällä pakkasta. Pirtti aiheutti Kulttuurikeskuksella pahoin altistuneille hengitystieoireita, eikä osa henkilökunnasta voinut työskennellä siellä. Jotkut näyttelijöistä ovat joutuneet katkaisemaan työsopimuksensa sisäilmaongelmien takia, toiset taas ovat herkistyneet pysyvästi.

Elokuussa 2021 Pirtin lämpiön katosta romahti noin neliömetrin kokoinen alue sisäkattoa lattialle. Sillä kohdalla olisi voinut istua pillimehuja ryystämässä joukko teatteriretkellä olevia koululaisia. Tila meni käyttökieltoon, ja suuren näyttämön esitys siirrettiin muutamissa viikoissa pienelle näyttämölle. Samalla jouduttiin perumaan syksyn suurtuotanto Maa on syntinen laulu, ja moni vierailija menetti työnsä.

Keskustassa, vanhan pankin kiinteistössä sijaitsevasta harjoitustilasta laadittiin ripeästi suunnitelma sen muuttamiseksi n. 160-paikkaiseksi esitystilaksi, josta saataisiin edullisesti toimiva päänäyttämö jo syyskaudelle 2022. Kaupungin pitkittyneen käsittelyprosessin takia päätöstä ei ole vieläkään saatu ja toiveet salin saamiseksi esityskäyttöön pakottavat siirtämään ja sovittamaan ohjelmistosuunnittelua, kuukausi kerrallaan. Syksyn tuotantoja harjoitellaan nyt siis kiertueelle tai pienelle näyttämölle, mikä luonnollisesti tarkoittaa jo ennestään äärimmäisen kireälle joutuneelle teatterille pienempiä lipputuloja.

Johtaminen

Sarianne Tursaan kaudella turvaa toi vakaaksi koettu johtajuus. Vaikka teatterin kaupungilta saama taloudellinen tuki pieneni, se ei sinällään vaikuttanut näyttelijöihin. Näyttelijät kokivat, että Tursas oli heidän puolellaan ja teki parhaansa teatterin toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Tursaan työsopimus päättyi 31.7.2021, ja elokuussa työt alkoivat ilman johtajaa. Uuden johtajan hakuaikaa oli jatkettu kesällä, vaikka päteviä hakijoita oli riittävästi. Sekavan kaudenaloituksen jälkeen teatterin ohjaaja Petri Jäärni valittiin toimittamaan virkaa, kunnes uusi teatterinjohtaja Mikko Bredenberg aloitti työssä 1.10.

Bredenbergin kausi jäi lyhyeksi. Tammikuussa 2022 Bredenberg kertoi saaneensa kaupungilta toimeksiannon suunnitella teatterille uusi toimintamalli, jossa teatterin kaupungilta saama tuki tulisi jatkossa olemaan entistäkin pienempi, 300 000 – 350 000 € vuodessa. Bredenberg kertoi näyttelijöille mallista, jota itse ajaa: taiteellinen henkilökunta irtisanotaan ja teatteri irtaantuu kunnasta omaksi yhdistyksekseen.

Tämän jälkeen teatterilla ei tapahtunut käytännössä mitään. Helmikuussa harjoitukset aloitti yksi tuotanto: Tursaan aikana sovittu vierailuohjaus, joka työllistää puolet näyttelijöistä. Syksyä ei suunniteltu tai valmistettu.

14.1. koko henkilökunta esitti vetoomuksen johtajan koeajan keskeyttämisestä ja 24.2. Bredenberg irtisanoutui. Henkilökunta koki, että teatterin toiminta oli laitettu perusteettomasti jäihin ennen kuin päätöstä teatterin tulevaisuudesta oli tehty.

Oma ensemble vai tyhjä tuotantoalusta?

Koko teatterin kohtaloon nivoutuu kysymys siitä, miten teatteria jatkossa tuotetaan ja hallinnoidaan: yhdistyksenä vai kunnallisena, kiinnitetyn taiteellisen henkilökunnan voimin vai yhteistuotantoina.

Näyttelijät ovat olleet huolissaan oman kohtalonsa ohella vos-tukien säilymisestä, jos henkilökunta vähenee oleellisesti. Ennen irtisanoutumistaan Bredenberg antoi näyttelijöille luvan käyttää työaikaansa vaihtoehtoisen toimintamallin luomiseksi. Sitä tehdessä on pitänyt kirkastaa, mikä Kemin teatterissa on olennaista ja säilyttämisen arvoista. Yksi keskeinen erityispiirre on paikallisuuden arvo. Se syntyy sitoutumisesta ja kiinnittymisestä tiettyyn paikkakuntaan ja sen ihmisiin, ilmiöihin, historiaan ja kulttuuriin. Malli esiteltiin päättäjille maaliskuussa.

Paikallisteatterin arvo ei ole ristiriidassa yhteistuotantojen kanssa. Vos-tukia nauttivien rakenteiden avaaminen vapaalle kentälle on kemiläisten näyttelijöitten mielestä ehdottomasti kannatettava ajatus. Kiinnitetyn taiteellisen henkilökunnan olemassaolo ei kuitenkaan sulje pois yhteistuotantoja – päinvastoin: kenen kanssa tehdään yhteistyötä, jos kaikki paikalliset taiteilijat on irtisanottu?

Titanicin kannella

Teatterin kaupungilta saamaa avustusta on leikattu vuodesta 2017 yli 50 %. Vuosia kestäneiden tila- ja taloushaasteiden keskellä teatterilaisia huolettavat tulevaisuus, johtavien virkamiesten kulttuurivastaisuus ja keväällä alkaneet yt-neuvottelut. Kaikesta huolimatta syksyä on alettu Kemissäkin suunnitella ja valmistaa, vaikka työtä tehdään jaksamisen rajoilla ja epätietoisena tulevaisuudesta. Työaikaa syö myös edunvalvonta- ja vaikuttamistyö, johon osallistuu lähes koko henkilökunta, talkoohengessä.

Työskentely jatkuvan muutoksen, epävarmuuden ja hitaasti etenevän päätöksenteon keskellä syövät näyttelijöitten hyvinvointia. Työhön sopimattomat ja jopa vaaralliset tilat haastavat motivaatiota, omanarvontuntoa ja oikeustajua. Moni on pohtinut, haluaako työtä jatkaa, kun olosuhteet ovat raskaat ja oman työn merkitystä pitää jatkuvasti puolustella.

Koko henkilökunta on elänyt pitkittyneen stressin keskellä vähintään alkuvuodesta asti, osa vuosia. Se vaikuttaa jaksamiseen, työkuntoon ja fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Samalla on kuitenkin huomattu, että koettelemukset ovat yhdistäneet. Näyttelijät pyrkivät pitämään huolta henkisestä jaksamisestaan viikoittaisissa keskustelupiireissä, joissa jokainen saa puhua vuorollaan kaikesta sydämellä olevasta ja muut kuuntelevat keskeyttämättä ja kommentoimatta.

Myös tieto siitä, että teatterilla on puolustajia, auttaa jaksamaan. 2019 kuntalaiset laativat adressin teatterin säilyttämiseksi, jonka johdosta silloinen valtuusto kirjasi, ettei teatteria ajeta alas. Samanlaisen adressin on valmistellut taas joukko kemiläisiä teatterin ystäviä. Näkevätkö kemiläiset kuntapäättäjät arvoa paikallisella taiteella ja kulttuurilla? Entä pysyvällä, paikkakuntaan kiinnittyneellä ensemblellä? Päätös kulttuurikaupunkina itseään markkinoivan Kemin teatterin kohtalosta siistyy 2.5. kaupunginvaltuustoon.

Linkki:
Allekirjoita adressi Kemin teatterin ja orkesterin puolesta

Päivitetty. 29.3. päivitetty jutun viimeinen lause.