Eräs näyttelijä ja eräs tuottaja kahvipöydässä
Dialogi hetkestä, kun eräs näyttelijä ja eräs tuottaja istuivat alas keskustellakseen fiktiotuotannoista ja siitä, miltä ala näyttää näyttelijän tai tuottajan silmin.
Keskustelussa nousseet ajatukset alasta ovat toki vain eräiden edustajien pohdintoja, joten aiheista voi olla monia mielipiteitä.
Kuvittele kahvilan pöytä ja kaksi alan edustajaa.
Molemmilla rento fiilis ja hymy huulilla.
Tämä keskustelu tuntuu erittäin tärkeältä.
Mitä tapahtuu ennen roolitusta?
Näyttelijä:
Ihanaa, että istutaan tässä. Jotenkin tuntuu, että mitä avoimempi keskustelu olisi kautta linjan, sitä helpommalla me kaikki päästäisiin tällä alalla, mikä on meille tärkeä ja intohimon kohde.
Tuottaja:
Todellakin. Mä aion puhua nyt sillä lailla yleismaailmallisesti meidän ammatin näkökulmasta ja tietenkin omien kokemusten pohjalta.
Näyttelijä:
Jep, sama juttu. Tottakai kokemuksia on niin paljon kuin tekijöitä, mutta puhutaan nyt yleisesti omia huomioita. Mua kiinnostaa, että mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin sä tuottajana lähdet kontaktoimaan näyttelijöitä?
Tuottaja:
Jos puhutaan tv-sarjoista, niin yleensä se kulkee suunnilleen niin, että ensiksi kanava tilaa ohjelman. Tässä kohtaa on tiedossa jo suuntaviivat siitä, että miksi juuri tämä ohjelma on tilattu meiltä. Käsikirjoituksetkin on tässä vaiheessa ja jo suunnitelmat siitä, milloin tuotanto kuvataan.
Näyttelijä:
Välillä tuntuu, että kaikki tuotannot ja työkyselyt tulee ihan viime tingassa aina.
Tuottaja:
Ihan varmasti, koska siltä se tuntuu tuotantoyhtiöissäkin. Kilpailu on kovaa alalla kaikesta.
Ja kaiken kaikkiaan ennen näyttelijöihin yhteydenottamista on jo ollut aikamoinen palapeli, kun on selvitetty kaikki työntekijät ja ihan jo sitten lokaatiot ja kaikki muu. Joten roolituksia ei kannata aloittaa ennenkuin isommat aikataulut ja liikkuvat osat on päätetty.
Pääroolit puolestaan ovat usein jo osa myyntiprosessia. Eli tuotanto myydään sillä, että ketä nimiä saadaan keskeisiin rooleihin. Myyntiä tekevät siis vastaavat tuottajat, ja sitten kun tuottaja ottaa koppia, siinä vaiheessa ei tuottaja yleensä pysty vaikuttamaan pääroolien roolituksiin.
Näyttelijä:
No joo, tämä on tietenkin ymmärrettävää. Mitä vaikuttavia tekijöitä siinä pääroolin valinnassa on?
Tuottaja:
Markkina-arvo, tunnettavuus, rooliin sopivuus. Myynnillisesti voidaan ajatella, että miltä se kuvake näyttää vaikka siellä nettipalvelussa, eli millainen tunnelma ja kokonaiskuva siitä kuvasta tulee, se vaikuttaa todella paljon siihen katsojan valintaan, että mitä alkaa katsomaan.
Näyttelijä:
Mä olen viime vuosina koittanut ymmärtää alaa monilta kanteilta, niinkuin myös sitä ostajan puolta. Esimerkiksi jos ei tulekaan valituksi johonkin rooliin —tai saatika jos ei edes pyydetä — niin se helpottaa oloa kun tajuaa, ettei kyse ole siitä, että itse olisi huono. Vaan siitä, että joku on ehkä markkinoitavampi tai sitten vaan rooliin sopivampi joltain muulta ominaisuudeltaan.
Tuottaja:
Näin juuri. Mutta sitten niissä muissa rooleissa ja niiden roolituksissa tuottaja ja ohjaaja aika tasavertaisesti juttelevat, että millaisia muita rooleja on. Ja että ketä haluttaisiin ja mihin rooliin. Tottakai tämä voi vaihdella, mutta ainakin niissä mitä minä olen tehnyt, niin yleensä valitaan kolme vaihtoehtoa rooleihin.
Näyttelijä:
Tämä on kiinnostavaa. Mistä se johtuu?
Tuottaja:
Esimerkiksi ihan aikataulut on yksi isoimmista jutuista. Jos ensimmäiselle valitulle ei käy aikataulut, niin on hyvä olla muita hyviä siinä jo vähän ennakkokarsittuna. Se on tosi pitkä prosessi käynnistää aina uusi karsinta rooliin. Parempi valita hyvistä muutama suosikki kyseiseen rooliin. Koska aina te kaikki, joita harkitaan, niin hyviä ja ammattilaisiahan kaikki ovat.
Näyttelijä:
Tuntuu, että kautta linjan suuri osa näyttelijöistä tekee niitä pienempiä rooleja, tyyliin 1-20 päivän kuvauksia. Juttelin kerran erään kollegan kanssa 1-2 päivän rooleista. Hän oli miettinyt, että jos on jo tehnyt jonkun verran tv-töitä, kannattaako ottaa niitä päivän roolitöitä, vai käykö siinä niin, että jää niin sanotusti loukkuun sellaisiin. Mitä sä oot mieltä?
Tuottaja:
Tajuan hyvin, mikä ajatus tuossa on takana. Meillä on täällä Suomessa vähän erilainen casting-systeemi, verrattuna moneen toiseen maahan. Musta näyttelijän kannattaa ottaa pikkuroolit mitä tarjotaan. Tosi usein tutun näyttelijän nimi nousee esiin roolituksessa, kun ohjaaja muistaa hänet jostain aiemmasta työyhteydestä.
Toki kannattaa aina miettiä, että se rooli minkä ottaa vastaan on sellainen, missä sä pääset näyttämään taitojasi, tai siinä on jotain lisäarvoa. Tälläistä voi olla uusi tuotantoyhtiö, uusi tuottaja, uusi tiimi, jonka kanssa ei ole aiemmin tehnyt. Tuottajankin on luonnollisesti paljon helpompi soittaa ihmiselle, jonka on tavannut kerran. Tietää millainen persoona kyseessä ja millaista hänen kanssaan on tehdä töitä.
Pitääkö hävetä työhakemusta?
Näyttelijä:
Me usein puhutaan kollegoiden kesken siitä työnhakemisesta ylipäätään, kun meillä täällä Suomessa on kuitenkin aika vähän koekuvauksia tai koe-esiintymisiä. Niin sitten sitä pitää meilailla tai laittaa someen päivityksiä, että on vapaalla. Ja sitten hävettää ihan hirveästi.
Miten sä suhtaudut yhteydenottoihin? Tämähän toki on varmasti tuottajakohtaista.
Tuottaja:
Totta kai, mutta uskoisin, että moni ajattelee samoin. Mä arvostan sitä yhteydenottoa. Siinähän autetaan myös meitä tekemään työmme hyvin. Kun joku lähettää hyvin mietityn sähköpostin, jossa on kerrottu kivasti itsestä, ja siihen on liitetty linkkejä ja vaikka showreel ja CV, niin kyllä mä arvostan.
Mutta sitten voi olla, että mulla ei ole siinä hetkessä yhtään mitään tuotantoa, mitä teen. Silloin, itse teen aina niin, että mä laitan CV:n talteen, ja palaan siihen, kun roolituksen aika on.
Näyttelijä:
Eli häpeä pois. Se on muuten ihan älytöntä, että hävettää, kun vain ilmoittaa, että on aikaa tehdä töitä.
[Nauravat]
Tuottaja:
Niinpä, vaikka siis onhan tuo ymmärrettävää. Tehän teette itsellänne töitä.
Musta näyttelijän kannattaa suhtautua siihen yhteydenottamiseen, niin kuin vaikka kuvaaja, joka laittaa työnhakuyhteydenoton. Hän tarjoaa kuvaamistaan ja teillä se työkalu nyt vaan on näytteleminen.
Näyttelijä:
Nyt mä hoen itsellenikin, että häpeä pois, häpeä pois. Olen kameralaite. Olen kameralaite.
[Nauravat]
Tuottaja:
Oma toive muuten on, että laittakaa sähköpostia. Puhelin on kiusallista, siis mulle itselleni. Toki jokainen meistä on erilainen, eli pitää tehdä niinkuin hyväksi kokee.
Näyttelijä:
Apua joo. Mä olen puhealan ammattilainen, ja mä olen kerran yrittänyt soittaa tuottajille, ja mä olin ahdistuneempi kuin koskaan. Mä meilaan aina, ja laitan otsikkoon nimeni ja näyttelijä-tittelin, ajattelen, että se on helpompi löytää tarvittaessa meiliviidakosta.
Tuottaja:
Yksi asia, mitä mä monesti olen miettinyt, niin hyvä että päästään puhumaan. Miten sä näyttelijänä toivoisit, että sulle kerrotaan koekuvauksen tai selftapen jälkeen tilanteesta?
Näyttelijä:
Olisi kiva saada vastaus ja aika pian, vaikka ei saanut roolia. Mä itse ainakin, jos saan selftape-pyynnön vaikka johonkin ajankohtaan sijoittuvasta työstä, mä merkkaan sen alustavasti kalenteriin. Freelancerina kalenteri on niin rikkonainen, että sitä haluaa jotenkin priorisoida tiettyjä töitä. Me ollaan tottuneita siihen EI:hin. On vaan tylsää odottaa eikä tietää, että missä mennään.
Tuottaja:
Tämä on hyvä kuulla. Se on aina yhtä ikävää meillekin joutua sanomaan ei:tä. Onko se kivempi että soitetaan vai voiko laittaa meiliä tai viestiä?
Näyttelijä:
Niin… mä tykkään viestitse tai meilillä. Saa siinä sitten hetken sisäistää homman. Mutta siis sanotaan näin, että ylipäätään sitä on vaan onnellinen, jos ilmoitetaan. Kun niinkin on useammin kuin harvoin, että ei vaan ilmoiteta. Että on pakko jo kysellä perään.
Tuottaja:
Ilmankos teiltä tulee niin usein niin kovin kivoja viestejä takaisin, vaikka olenkin juuri laittanut, että en nyt tarjoa työtä.
[Nauravat]
Näyttelijä:
Mitä jos ei halua ottaa just jotain roolia? Jotkut varmaan miettii, että jos ei ota jotain roolia, niin sitten ei enää koskaan saa töitä. Okei, toi oli mun oma lisä, saatan olla joskus vähän ylidraamattinen.
[Nauravat]
Tuottaja:
Saa sanoa ei. Kivasta avoimesta keskustelusta voi jäädä molemminpuolisesti kuitenkin tosi hyvä fiilis ja olo, että tehdään toiste töitä yhdessä. Mielummin puhuu suoraan, sehän on vaan hyvä, että tietää mitä haluaa.
Näyttelijä:
Musta tuntuu, että tämä avoin puhuminen on aika isona tekijänä siinä, että meidän alaa saadaan paremmaksi.
Kun se kysely sitten tulee
Tuottaja:
Mä olen monesti miettinyt tälläistä. Miksi, kun ensisijaisesti kysyy näyttelijän aikatauluja, yleisesti ottaen vastaus on monella, että kaikki käy. Sitten kuitenkin, kun päästään neuvotteluissa eteenpäin, alkaa ilmetä esteitä. Mistähän tämä johtuu?
Näyttelijä:
Tulee mieleen muutama syy. Ensinnäkin, ainakin freelancerit, meidän työt saattaa koostua pienistä osista ja kalenteri elää välillä vauhdilla. Ja ehkä sitä helposti näyttelijä pelkää, että jos mä nyt sanon, että mulla on joku este, niin sitten kysytään jotain toista.
Tuottaja:
Aina kannattaa ajatella, että jos sulle soitetaan, niin sinut halutaan rooliin.
Näyttelijä:
Musta tuntuu, että välillä epävarmuudessaan unohtaa ihan tuon simppelin seikan. Ei kai nyt kysyttäisi, ellei haluttaisi siihen työhön. Tuntuu jopa hassulta, että olisi ajatellut toisin.
[Nauravat]
Tuottaja:
Eikö? Vaan niinkuin aiemmin mainitsin, yleensä aikataulut on se syy, miksi joku roolitus vaihtuu.
Mä toivoisinkin, että jos tarjotaan työtä, kertoisi heti sekä alustavat varaukset että päivät kun ei pääse. Koska me tiedetään, että te teette monenlaista, niin me kyllä yritetään järkätä asiat, että tämä työ onnistuisi.
Näyttelijä:
Hyvä ajatus. Mä olen paljon itse miettinyt sitä, kun meidän töistä menee tosi paljon siihen, että odotetaan, että se puhelin soisi. Niin siihen äkkiä jää päälle sellainen hattu kädessä -olo. Mutta että pitää muistaa kertoa omat tarpeensa.
Nokkapokka
Näyttelijä:
Näyttelijällä tulee joskus altavastaaja-olo neuvottelutilanteessa. Ja syystä, koska mehän ollaan altavastaajia. Tuottajilla on valta palkata tai jättää palkkaamatta meidät. Se on musta tuottajien tärkeää tiedostaa.
Yllättävän monella kollegalla on kokemuksia siitä, kuinka tuottaja puhuu ihan hirveän rumasti näyttelijää palkatessaan. Mistähän se johtuu?
Tuottaja:
Se on täysin totta, että tuottaja on valta-asemassa, ja siksi on tärkeää, että tuottaja ei toimi näin. Niin ei tietenkään saisi käydä. Tuottaja myös edustaa samalla koko tuotantoyhtiötä. Teillä varmasti tälläisen kokemuksen jälkeen on aika huono fiilis koko yrityksestä. Toki tuottajakin on vain ihminen, joka voi mokata.
Näyttelijä:
Samaan aikaan haluan ymmärtää sitä, että onhan meillä kaikilla joskus huonoa käytöstä tai huonoja hetkiä. Mutta sellaiset vanhanaikaiset syyllistysleikit saisivat näistä keskusteluista jäädä pois.
Tokihan siis ihan varmasti näyttelijöiltä tulee myös asennetta. Itselläkin joskus palkkaneuvottelun aikaan alkaa automaattisesti syke nousta, tulla vähän ärsytys ja huono mieli, vaikka mitään ikävää ei ole tapahtunut. Se on semmonen stressireaktio näistä vanhoista huonoista kokemuksista, kun joku on puhunut rumasti ja jäänyt olo, että eikö mun työtä lainkaan arvosteta.
Se on ihan älytöntä joutua halveerattavaksi, kun koittaa vaan neuvotella työstään.
Tuottaja:
Niin tietenkin. Varmasti ne tuottajan ylilyönnit johtuvat samasta häpeästä ja riittämättömyyden tunteesta. Painetta ostajan puolelta, budjetti liian pieni, asioita kaatunut niskaan...
Vaan silti, valta-asema pitää muistaa.
Näyttelijä:
Onhan se teille tuottajillekin varmasti raskasta, kun aiemmilla huonoilla johtamistavoilla haavoitetut näyttelijät hyökkääkin heti teidän kimppuunne neuvottelussa ennen kuin mitään ollaan edes aloitettu.
Tuottaja:
Niin, usein on palkkaneuvotteluissa joku vanha tunnelataus helposti taustalla.
Tuottaja kuulee näitä välillä aika vahvojakin puolustussysäyksiä monelta roolitusprosessin aikana, monesti ihan jo ennen keskustelun alkamistakin. On se tosi ikävää meillekin.
Mä toivoisin, että muistettaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, siis ihan me molemmat osapuolet.
Näyttelijä:
Joo, ehdottomasti. Mä toivoisin, että me kaikki muistettaisiin pitää neuvottelut työasioina. Mä toivoisin, että tuottajat muistaisi, että me näyttelijät oikeasti halutaan vaan tehdä työtämme ja tehdä se hyvin.
Tuottaja:
Sopimuksista tuli mieleen vinkki. On ehdottomasti ok palata meilitse sopimusneuvottelun aiheisiin ja kommentoida sopimusta tai tarjousta. Toki muistaen, että isossa kuvassa sopimuksen suhteen on usein tuottajilla kädet hyvin sidotut, eikä neuvotteluvaraa ole kaikista kohdista.
Mutta kysyä kannattaa aina.
Vinkkejä puoleen ja toiseen
Näyttelijä:
Mitä ajattelet showreelista, sillä se herättää keskustelua näyttelijöiden keskuudessa. Onko pituudella väliä?
Tuottaja:
Mun mielestä ei mitään väliä sellaisella. Sanotaan näin, että älä laita showreeliin sellaista kohtaa, mihin itse et ole tyytyväinen. Mä itse katson myös tosi paljon IMDB:stä millaisia tuotantoja tämä näyttelijä on viime aikoina tehnyt. Jos en tunne tekijää mistään, tuolloin katson myös showreelin.
Näyttelijä:
Mä olen itse sellaista yhden sivun CV -koulukuntaa. Uhka vai mahdollisuus?
Tuottaja:
Minusta lyhyt CV ja viime aikojen työt ja tuore kuva. Ei ole väliä sillä mitä olet tehnyt vuosia ja vuosia sitten. Sitten yksi asia on muuten hyvä mainita: erikoistaidot. Kannattaa kertoa, jos on ajokortti, stunttitaustaa, soittotaitoa tai muuta vastaavaa.
Mitä te näyttelijät toivotte selftapesta tai koekuvaushetkiin liittyen?
Näyttelijä:
Musta välillä koekuvausmateriaalit on liian pitkiä. Ne usein tulevat lyhyellä varoitusajalla, niin viiden sivun koekuvateksti menee enemmän ulkoaopettelun testiksi. Lyhyemmällä tekstillä me ehdittäisiin sisäistämään se ja näyttämään osaamisemme.
Ja kohtauksissa voisi olla max. kaksi henkilöä. Me joudutaan kuitenkin aina etsimään joku lukemaan vastaan.
Sitten jos kohtauksessa on useampi roolihenkilö, niin alkaa mennä jo aika hankalaksi. Välttäisin myös kaikkia kuristamiskohtauksia tai suutelemisia. Näitäkin on nähty. Kaikkea monimutkaisempaahan voi sitten testata call back -vaiheessa.
Tuleeko sulle puolestasi vinkkiä niihin liittyen?
Tuottaja:
Ehkä se, että se on aina ohjaajan toive, että saa selftapen. Joten vinkkinä sanoisin, että suhtautuu aina kuvatessaan selftapea niin, että ajattelee sen menevän ohjaajalle.
Näyttelijä:
Ehkä tämän voisi tiivistää:
Näyttelijät voisivat muistaa, etteivät tuo vanhaa painolastia, vaan koittaisimme aloittaa puhtaalta pöydältä.
Muistetaan sanoa omat ehtomme ja toiveemme, ja rohkeasti ilmaistaan tahtomme.
Häpeä pois ja sanotaan ääneen, että me halutaan tehdä töitä, ja rakastetaan tehdä meidän työtämme.
Tuottaja:
Ja tuottajat puolestaan muistavat valta-asemansa, muistavat vastata näyttelijöille roolituksesta mahdollisimman pian ja pitää keskustelun avoimena, turvallisena ja kannustavana.
Ja ylipäätään antaa tilaa keskustelulle.
Ai että, miten hyvä oli keskustella, kiitos tästä.
Näyttelijä:
Samoin, kiitos. Ja jatketaan keskustelua.
Kirjoittanut: Ulla Virtanen
Keskustelemassa: näyttelijä Ulla Virtanen & tuottaja Erna Aalto