Vuoden elokuvanäyttelijä Jorma Tommila viihtyy Suomessa vaikka Hollywood kutsuisi
Sisu on nostanut 64-vuotiaan vaasalaisnäyttelijän uransa huipulle. Toukokuussa eläkkeelle jäävä Tommila ei kuulosta siltä, että olisi siirtymässä leppoisille eläkepäiville.
Teksti: Mia Paju. Kuvat: Antti Rastivo.
Tommila on silminnähden otettu näyttelijäkollegoiden myöntämästä tunnustuksesta. Palkintoperustelujen mukaan Tommila hakkaa monet kansainvälisen tason actionsankarit mennen tullen. Hän näyttelee lähes repliikittömän roolinsa läsnä olevasti ja puhuttelevasti. Suoritus on kollegoiden mukaan uskomattoman väkevä ja fyysisesti vahva.
Miten tähän päädyttiin?
Tommila on tehnyt valtaosan urastaan elokuva- ja tv-tuotannoissa. Teatterinäytteleminen piti opetella uudestaan yli viisikymppisenä kun hänet kiinnitettiin vuonna 2012 Vaasan kaupunginteatteriin. Siellä hän tekee parhaillaan Jorma Ollilan ja Herra Hakkaraisen rooleja. Keväällä Tommila nähdään Pasi Lampelan kirjoittamassa näytelmässä Nollaneljäviisi.
Tommila on nähnyt aitiopaikoilta suomalaisen teatterin muutokset ja kehityskulut. Näytteleminen alkoi Porin teatterinuorissa 70-luvun lopulla ja jatkui näyttelijäharjoittelijana Mikkelin teatterissa. Opinnot Teatterikorkeakoulussa alkoivat vuonna 1985. Brechtiläinen ja poliittinen teatteri vaihtui Turkan myötä ruumiinkulttuuriin.
”Se Turkan koulutus oli vähän kuin käsityötä. Ei jääty odottelemaan eikä analysoimaan vaan painettiin suoraan päälle tunteiden ja fyysisyyden kautta. Eri vuosikursseja sekoitettiin keskenään ja näyttelijät opiskelivat myös ohjaajien ja dramaturgien kanssa. Turkka oli sitä mieltä, että kaikkien piti osata vähän kaikkea”, muistelee Tommila.
Turkka opetti myös havainnointia. Yhden harjoituksen nimi oli ”Miltä maailma nyt näyttää”.
”Hän laittoi meidät tarkkailemaan ihmisiä, kysymään miksi ihminen pukeutui niin kuin pukeutui, mikä oli hänen energiansa, mistä hän oli tulossa ja minne menossa. Näitä havaintoja käytettiin sitten roolityössä.”
Turkan koulun jälkeen Tommila teki elokuvia ja tv-työtä. Osa 90-luvulla Jari Halosen kanssa tehdyistä elokuvista on myöhemmin noussut kulttimaineeseen.
Turkan eväät
Turkka muistetaan arvaamattomasta käytöksestään ja epäeettisistä menetelmistään, mutta Tommila kokee saaneensa koulusta myös hyviä eväitä.
”Olen aina ollut kova jännittämään, mutta koulussa omaksuin tavan, jolla pystyy keskittymään olennaiseen, tekemään enemmän sisältä päin. En ajattele, että minua katsotaan, enkä myöskään katso yleisöä”, sanoo Tommila.
Myös äänen käytön opetus oli Tommilan mielestä oikeanlaista.
”Repliikkejä ei vain puhuta, vaan lähdetään jostain syvemmältä, häpyluun seutuvilta. Pitää löytää syyt ja ajatukset, jotka tuottavat repliikin, eikä niin että aletaan puhua repliikkiä ja näytteleminen tulee päälle.”
Tommila sai vuoden elokuvanäyttelijän palkinnon roolista, jossa hän ei puhu käytännössä mitään. Tuleeko tämä ilmaisun taito ilman sanoja juuri Turkan koulusta?
”Kyllä se tulee. Sellainen emootion ja sisäisten asioiden ilmaiseminen. Olen harjoitellut sitä paljon ja pyrkinyt pitämään taitoa yllä. Ja vaikka tein tätä roolia varten paljon fyysistä valmentautumista, niin se ei tarkoita, että pyrin vain hyvään kuntoon, vaan pyrin saamaan myös instrumenttini kuntoon, että saisin roolini henkistymään.”
Matka toimintasankariksi
Elokuva Sisu on 90-luvun toimintaelokuvista vaikutteita saanut natsiräiskintä, jossa sankari lopulta ylittää kaikki esteet. Tommila tekee kuitenkin karikatyyrisesta sankarista persoonallisen, jopa koskettavan.
Roolia varten Tommila treenasi ja ratsasti. Kumpaankin hän on tehnyt paljon elämänsä aikana.
”Kun olin lukenut käsikirjoituksen ja Jalmari (Helander) lopulta soitti, että nyt tämä lähtee tuotantoon, niin aloin heti kohottaa kuntoa. Minulla oli siihen melkein vuosi aikaa", kertoo Tommila.
Fysiikka oli kuvauksissa kovilla monella tapaa. Lapin sää ei antanut armoa.
”Kun Jäämereltä lähtivät tuulet tulemaan 20 metriä sekunnissa kohti tuntureita, niin se oli todella kylmää. Eikä ollut pakopaikkoja tuulelta, koska siellä on vain vaivaiskoivuja ja kivenlohkareita.”
Tommilan roolihahmolla piti alun perin olla päällä vain paita, mutta vaatetusta jouduttiin lisäämään. Aatami Korvelle tehtiin takki ja huivi.
Lisähaastetta toi aluskasvillisuuden alla oleva hiekka, jota tuuli nosti ilmaan.
”Se hiekka meni silmiin ja korviin ja suihin ja kameroiden linsseihin. Tuuli vei myös äänen, joten kommunikointi oli haastavaa.”
Tuuli teki myös hevosista säikkyjä, sillä varjostimien kankaat paukkuivat lujaa. Myös isot heijastimet, joilla suunnattiin auringon valoa kasvoihin, pelottivat eläimiä. Erityisen haastavana Tommila muistelee kohtausta, jossa hän ratsastaa kohti natsien tankkia.
”Tankki itsessään pelotti hevosta ja kun siellä tuli vastaan myös droneja ja erilaisia kraanoja, oli hevosessa kyllä pitelemistä.”
Hevosella oli oma hoitaja, stuntti, joka oli toiminut hevosen kanssa pitkään jo aiemmin. Kiperiltä tilanteilta ei kuitenkaan vältytty. Hevonen pillastui, mutta stuntti onnistui pudottautumaan hevosen selästä juuri oikealla hetkellä. Sitten hevonen lähti juoksemaan kauas pois. Lopulta se löytyi kuuden kilometrin päästä. Se oli juossut kuvausryhmän majapaikalle, Tenojoen varrella olevaan mökkikylään.
Tommila työskenteli hevosen kanssa välillä hyvinkin tiiviisti.
”Siinä oli pari päivää, jolloin käytännössä ratsastin koko ajan. Laskeuduin alas ainakin 30 kertaa päivässä. Sain lämpimät vaatteet ja juoksin ympäriinsä. Ja sitten taas hevosen selkään, jonka päällä oli paljon tavaraa. Jalat piti aina saada kaiken tavaran yli. Ne olivat fyysisesti aika kovia päiviä.”
Elokuvassa on myös koira, Aatami Korven uskollinen kumppani. Ohjaaja halusi ensin kovan näköisen koiran, mutta myöntyi ottamaan Aatami Korven rinnalle Tommilan oman karvaturrin, bedlingtoninterrieri Sulon.
Sukulaisia työssä
Sisun käsikirjoittaja ja ohjaaja Jalmari Helander on Tommilan vaimon veli. Tommila on esiintynyt aiemminkin Helanderin elokuvissa, kuten Rare Exportissa ja Big Gamessa. Yhteistyö alkoi kuitenkin jo 90-luvun lopulla.
”Jalmari oli nuori elokuvaharrastaja kun tutustuimme. Esiinnyin jo hänen ensimmäisissä lyhytelokuvissaan ja yhteistyö on jatkunut. Hän kysyy aina mielipidettäni ja meille on kehittynyt sellainen vaivaton dialogi. Minä tiedän mitä hän haluaa ja hän tietää minun vahvimmat puoleni. Olemme hitsautuneet vuosien varrella yhteen.”
Myös Tommilan poika Onni Tommila esiintyy Sisussa ja muissakin Helanderin ohjaamissa elokuvissa.
”En minä ole koskaan puuttunut Onnin näyttelijäksi pyrkimiseen, olen päinvastoin kehottanut miettimään jotain muuta ammattia tai ainakin opiskelemaan jotain muuta rinnalla. Mutta hän oli jo pikkupoikana aika ammattilainen ja opiskelee nyt teatteria.”
Sisu levisi maailmalle
Tommila on palkittu myös Espanjassa. Hän sai lokakuussa parhaan näyttelijän palkinnon Espanjan Sitges -elokuvafestivaaleilla.
Kuuden miljoonan euron budjetin Sisu sai Suomen ensi-iltansa 27. tammikuuta 2023. Se sai elokuvateatterissa yli 180 000 katselijaa. Yhdysvalloissa se keräsi yli seitsemän miljoonan dollarin tuotot ja sai laajimman levityksen kuin yksikään aiempi suomalainen elokuva.
”Toki se on todella hienoa, että Sisu saa kansainvälistä huomiota, mutta minulla ei ole koskaan ollut sellaista unelmaa, että lähtisin Suomen ulkopuolelle tekemään jotain. Olen aina ajatellut, että olen suomalainen, suomen kielellä operoiva näyttelijä”, sanoo Tommila.
Sisu on erilainen action movie. Ulkomaiselle katsojalle ei jää epäselväksi mitä sisu tarkoittaa. Se ei ole kuvitelmaa paremmuudesta, vaan päätös siitä, että koskaan ei luovuteta. Tämä tarina kyllä kantaisi jatko-osan. Tommila sanookin, että jos Jalmari Helander ohjaisi kokonaan jonkin kansainvälisen elokuvan ulkomailla, niin silloin tilanne olisi aivan eri.
”Tottakai minä silloin lähtisin, jos siellä olisi suomalaista työryhmää ja tietäisin, että se on minulle räätälöityä", pohtii Tommila.
Nähtäväksi jää mihin tämä varsin timmissa kunnossa oleva 64-vuotias vaasalaisnäyttelijä seuraavaksi ryhtyy.