Piaf teki katsojaennätyksen Imatralla
Teatteri Imatran Piaf – Pikkuvarpunen vetää katsoja paremmin kuin yksikään aikaisempi teos. Jo yli 10 000 ihmistä on nähnyt esityksen. Piafin pääroolissa nähdään Hanna Kaskela.
Teksti: Mia Paju
”Kaikki esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä. Yhtä esitystä lukuun ottamatta jokaisessa Piafin esityksessä katsojat ovat osoittaneet suosiotaan seisten”, kertoo Piafin ohjaaja ja Teatteri Imatran johtaja Timo Rissasen ylpeänä. Piafin ensi-ilta oli Imatralla helmikuussa 2023.
Nimiroolin Rissanen halusi ainoastaan Hanna Kaskelan.
"Halusin Hannan Piafin rooliin, koska olin sataprosenttisen varma, että hänestä tulisi loistava Piaf", kertoo Rissanen.
Esikuvan seuraaminen johti näyttelijän ammattiin
Edith Piafin elämä ja taide on kiehtonut Hanna Kaskelaa teini-iästä lähtien.
”Piafista tuli esikuvani sen jälkeen, kun kasiluokan opettajani soitti Piafin kappaleita ja ihastuin rintarekisterissä lauletun rosoisen äänen voimaan", kertoo Kaskela.
Tärkeä osuus oli myös Kaskelan isoisällä, joka työskenteli kuoronjohtajana. Isoisä opetti Kaskelalle 90-luvulla omintakeista, vahvasti rintarekisteripainotteista äänenavausharjoitetta, jonka resonaatio muistutti Piafin tuottamaa ääntä.
"Myöhemmin kuuntelin Elaine Paigea, Barbara Streisandia ja tietenkin Edith Piafia, joista tuli minulle laulullisia esikuvia. Laulun lisäksi opiskelin viulun soittoa. Viulun aloitin 6-vuotiaana”, kertoo Kaskela lapsuuden musiikkiopinnoistaan.
Kaskelan intohimo Piafiin pääsi esille 2000-luvun alussa, kun hän kiersi musiikkiopiston jousiorkesterin kanssa Ranskassa.
”Encore-numerona esitimme Non, je Ne Regrette Rien niin, että laskin viuluni tuolille ja nousin orkesterin eteen laulamaan solistina. Muistan ranskalaisyleisön hämmästyksen, kun suomalainen soittaja alkoikin laulaa ranskaksi heidän epävirallista kansallishymniään. Usein esitys päättyi siihen, että koko yleisö lauloi laulun kanssani alusta loppuun yhteislauluna”, kertoo Kaskela.
Taustatyö Piafin rooliin
Kaskela alkoi tutkia Piafin elämää tarkemmin saatuaan nimiroolin Teatteri Imatran Piaf – Pikkuvarpusessa.
”Piafin elämän karu alku ja monet sydänsurut iskivät niin päin näköä, etten ollut varma pystyisinkö selviytymään roolista uskottavasti. Joku lohdutti, että Piafin henki on tukenani. Ajattelin asiaa ja naurahdin, että jos olisin Piafin henki, en takuulla jatkaisi elämää teatterissa Suomen Imatralla. Ja siitä se ajatus lähti. Sain vapauden tehdä omanlaiseni tulkinnan”, kertoo Kaskela.
Kaskela kertoo päättäneensä jo teininä, että jos koskaan pääsisi esittämään Piafia, hän ei tekisi roolista kiiltokuvaa, vaan näyttäisi myös kaiken ruman ja pelottavan.
Näyttelijän ammatin hakemista
Kaskelan tie ammattinäyttelijäksi ei ollut helppo.
”Ennen kuin sain vakityön Teatteri Imatrasta pyrin todella moneen paikkaan. Tuntui että kukaan ei halunnut nähdä tai kuulla minua. En ole oikein koskaan sietänyt armotonta kilpailua alalla.”
Kaskela valmistui LAMK:in musiikkiteatterilinjalta vuonna 2009.
"Opiskelujen jälkeen olin uupunut, teatteriala tuntui pinnalliselta ja turhalta maailmalta. Omassa elämässäni tapahtui tuolloin paljon. Seuraavana vuonna aloitin kuitenkin kuiskaajana ja tarpeistonhoitajana Lahden Kaupunginteatterissa, jossa olin aiemmin ollut myös työharjoittelussa. Työ antoi läpileikkauksen teatterin koneistoon ja pian alkuperäinen rakkaus teatterialaan syttyi uudelleen", kertoo Kaskela.
Alkoi oman alan vimmainen työnhaku.
”Hain Svenska Teaternin Kristina från Duvemålaan ja Salkkareihin avoimien koekuvausten kautta. Hain myös eri teattereihin kiinnitykselle, mutta ikinä en päässyt näyttelijäkiinnityshauissa edes näyttäytymään. Luultavasti siksi, että minulla ei ole tutkintoa TeaKista. Hain myös Teatterikorkeakouluun”, kertoo Kaskela.
Omat keikat ja esiintyminen lahtelaisessa Pesäkallion kesäteatterissa pitivät yllä luottamusta omiin taitoihin.
”Lopulta hain Talent Suomi -ohjelmaan. Pääsin semifinaaliin ja sain ilmeisesti juuri riittävästi näkyvyyttä. Keväällä 2013 hain ja pääsin Tampereen Työväen Teatterin Prinsessa -musikaaliin.”
Vuonna 2014 aukesi haku Teatteri Imatraan näyttelijäkiinnitykselle ja teatterinjohtaja Timo Rissanen valitsi Kaskelan.
”Olin ikionnellinen. Pääsin laitosteatterinäyttelijän leivän syrjään ja huomasin nauttivani siitä valtavasti. Pienessä talossa kaikki tuntevat toisensa ja puhaltavat yhteen hiileen”, sanoo Kaskela.
Nelisen vuotta sitten Timo Rissanen tarjosi Kaskelalle Piafin roolia.
”Hän kuitenkin kertoi odottavansa vauvaa, joten idea jäi pöydälle", kertoo Rissanen.
Kaskela sai lopulta tehdä Piafin roolin töihin palattuaan.
"Piaf on ollut sekä prosessina että onnistumiseltaan erittäin tärkeä Teatteri Imatralle. Kaikki palaset niin näyttelijöiden, lavastuksen, puvustuksen, valojen, äänien, musiikkisovistusten, orkesterin ja kokonaisuuden kanssa osuivat nappiin”, hehkuttaa Rissanen.
Harjoittelua
Piaf - Pikkuvarpusessa laulunumeroita on neljätoista, joita kolmetoista on pääosan sooloja.
”Tämä on ensemblelle epäkiitollinen näytelmä. Arvostan jokaikistä kollegaani maasta taivaaseen, sillä yksikään ei ole leipääntynyt, vaikka odottelua saattaa olla välillä paljonkin. Lavalla kohtaan aina innostuneita ja läsnäolevia kollegoja”, sanoo Kaskela.
Kaskela esittää Piafin elämän koko kaaren nuoresta aikuisesta kuolemaan saakka.
”Harjoitusprosessi oli loppujen lopuksi yllättävän selkeä, sillä taustatyö oli jo minussa historiani takia”, kertoo Kaskela.
Mutta miksi Piaf kiehtoo suomalaisia?
”Suomessa arvostetaan rehellisiä altavastaajia ja sellainen Piaf on ollut koko elämänsä tavalla tai toisella. Piaf lauloi sydämestään ja aikalaisen kuvauksen mukaan kun hän laulaa, hän paljastaa sielunsa. Pidän tuota lausetta sydämessäni kun valmistaudun rooliin."
