Erään esityksen matka Herttoniemen siirtolapuutarhan kautta Kajaanin Runoviikolle

Kajaanin Runoviikkoa on vietetty jo vuodesta 1976 runon ja suven päivän aikoihin heinäkuun alussa. Festivaalin taiteellisena johtajana on vuodesta 2019 toiminut näyttelijä Kati Outinen, joka valitsee kunkin vuoden ohjelmiston. Esityspaikkoina toimivat Kajaanin monet näyttämöt, puistot ja muut kaupunkitilat sekä muutamat lähiseutujen kirkot.

Yksi Runoviikon esityksistä oli Paltaniemen ja Vuolijoen kirkoissa sekä Leihu-salissa esitetty Elämäni Runot. Tervolalaisen opettajan, Mirjami Lehdon runsaasta runotuotannosta koottu näyttämöteos kertoo jo eläkeiässä olevien esiintyjiensä järisyttävällä läsnäololla ja massiivisella näyttämökokemuksella äärimmäisen sydämeenkäyvästi arjen hetkistä ja huomioista. Runojen teemoissa toistuvat pohjoisen luonto, rakkaus, vanheneminen, kuolema ja toisaalta myös erityisopettajana toimineen Lehdon tarkat ja riipaisevat huomiot syrjäytyneiden nuorten kohtaloista. Esityksessä on runojen lisäksi muutamia Markus Fageruddin runoteksteistä säveltämiä lauluja, jotka pianisti Juha Mäntylä esityksessä säestää.

Alkusysäys

Itse teos sai alkunsa Mirjami Lehdon veljen, näyttelijä Markku Huhtamon aloitteesta. Huhtamo vaikuttui sisarensa vuosien saatossa massiiviseksi kasvaneesta runotuotannosta, joka ei tasokkuudestaan huolimatta ollut aiemmin saanut suuremman yleisön huomiota. Hän päätti koota ympärilleen työryhmän ja lähteä hahmottelemaan runoista näyttämöllistä kokonaisuutta.

Huhtamo pyysi ensin ryhmään teatterikoulun kurssikaverinsa Juhani Laitalan ja Marja Pesonen. Sitten pyydettiin yhteistuumin mukaan Halosen Eetla nuoremmalta vuosikurssilta. Lopuksi joukkoon liittyi vielä Timo Pylkkänen, kollega Penniteatteri-ajoilta. Tällä kokoonpanolla he dramatisoivat ja harjoittelivat runoista ns. koe-esityksen, joka sai epävirallisen ensi-illan “plareista luettuna” syksyllä 2024. Herttoniemen siirtolapuutarhan riihessä pidettyä esitystä sattui olemaan seuraamassa myös Kajaanin Runoviikon taiteellinen johtaja Kati Outinen, joka innosti ryhmää viemään esitysideaa eteenpäin. Työryhmä sai sekä Katin että muun paikalla olleen yleisön palautteesta pontta jatkaa prosessia eteenpäin ja Mirjamin Runot (Kajaanissa nimellä Elämäni Runot) sai virallisen ensiesityksensä Kansallisteatterin Willensaunassa toukokuussa 2025.

Marja Pesosen kertoo, kuinka tuossa kohtaa mieltä kaihersi pieni epäluulo siitä, että oppiiko sitä tosiaan vielä vuosienkin tauon jälkeen ison kasan runoja ulkoa, Mirjamin Runot kun oli hänen ensimmäinen esityksensä sitten vuoden 2014 eläköitymisen. Hänen huolensa osoittautui onneksi aiheettomaksi ja ensi-illassa tunnelma oli käsinkosketeltavan intensiivinen, kun yleisö alkoi sulaa ja vaipua runojen koskettavaan tunnelmaan. Marjan sanoin: “Itsekkin sitä ihan ihmetteli, että onko tää nyt näin hyvä, kun ihmiset yleisössä reagoi ja itki ja tuntui että lavalla on niin hyvä olla! Ihana juttu ja ihanat kaverit ympärillä.”

Kohti Kajaania!

Kutsu kävi sittemmin myös Kajaanin Runoviikolle ja siellä ensimmäisenä esityspaikkana toimi Paltaniemen kirkko. Ulla-myrsky riehui ulkona ja kirkossa sisällä näyttelijät ja katsojat hytisivät yhdeksän asteen lämpötilassa. Lämmitystä ei ollut, mutta aggregaatista saatiin sähköpianoon virtaa. Paltaniemen kirkko on ollut pitkään remontissa ja hankalasti käytettävissä, joten Runoviikko ei ole hetkeen tuonut sinne esityksiä. Toki myös sijainti puolen tunnin ajomatkan päässä Kajaanista mietitytti, paikalle ei uskallettu odottaa suurta yleisöryntäystä. Ennakkopeloista huolimatta kirkkoon saapui toistasataa katsojaa sekä omilla kyydeillä että Runoviikon järjestämällä bussilla. Yleisö otti esityksen omakseen, itki, nauroi ja selvästi samaistui runojen pohjoiseen mielenmaisemaan. On myös ehdottoman aseistaariisuvaa ja vaikuttavaa nähdä lavalla jo iäkkäämpi näyttelijä lausumassa sanoja kuolemasta ja menneestä elämästään.

Toinen esitys pidettiin Vuolijoen kirkossa, jonne sinnekin saapui suuri määrä katsojia, myös kauempaa pohjoisesta. Esityksen jälkeen yleisö jäi istumaan paikoilleen ja ryhtyi kyselemään ja keskustelemaan näyttelijöiden kanssa esityksestä. Syntyi täysin spontaani, mutta erittäin lämminhenkinen taiteilijatapaaminen. Eetla Halonen ja Marja Pesonen hehkuttivat kajaanilaisyleisön lämmintä vastaanottoa ja sitä kuinka välittömästi ihmiset tulivat kiittämään ja antamaan palautetta. Yleisö toivoi kovasti, että Runoviikkojen esityksiä järjestettäisiin jatkossakin kirkoissa. Mitkä mielettömät lavasteet itse alttaritaulut ovatkaan!

Pesonen ja Halonen kehuvat Runoviikkoa ja sen järjestelyitä vuolaasti. Esiintyjänä asiat rullaavat mainiosti ja festivaalin henkilökuntaa on aina paikalla auttamassa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Festivaali itsessään on tapahtumana sopivan kokoinen ja esitykset ovat poikkeuksetta korkeatasoisia. Myös kajaanilaiset itse ovat ottaneet festivaalin omakseen ja se luo aivan ainutlaatuisen hengen tapahtumaan! On tärkeää, että festivaalilavoilla nähdään eri ikäisiä esiintyjiä, tottakai myös seniori-ikäiset haluavat nähdä samaistuttavia hahmoja lavalla.

Lisää epätyypillisiä esiintymispaikkoja Runoviikoille

Autonratista tavoitettu taiteellinen johtaja Kati Outinen kertoo, että kunkin vuoden teema nousee ja rakentuu pala palalta olemassa olevista, useimmiten freelance-kentän tuottamista esityksistä.

“Ihmiset tekee esityksiä, jotka heijastavat aikaa. Saatan huomata, että ahaa tuolla on esitys jossa on mielenkiintoinen kannanotto, käyn sen katsomassa ja kenties joku tarjoaa esitystä, sivutaan tätä samaa asiaa toiselta kantilta”, Outinen sanoo.

Hän kertoo myös, että haluaa Runoviikoilla olevan kaikenikäisiä esiintyjiä.

“Itse hurmaannuin tässä Elämäni Runot-esityksessä siitä, että runoilija on 94-vuotias ja esiintyjät eläkeläisiä. Ei ihmisen luomisvoima katoa minnekään iän myötä! Ja siinä käsiteltiin niin hienosti naisen kaarta ja elämän kulkua. Toki sekin auttoi ja ylipäänsä merkitsee Runoviikon esityksissä, että ne on teknisiltä vaatimuksiltaan pienimuotoisia”, hän summaa.

Outisen mukaan Kajaanissa halutaan viedä esityksiä enemmän epätyypillisiin tiloihin esitettäväksi. Myös lähipitäjiin on innokkuutta laajentaa.

“Siitä toiveesta otettiin nämä puukirkot esityspaikoiksi ja varmasti sitä tullaan jatkamaan, koska katsojat löysivät paikalle sankoin joukoin”, Outinen jatkaa.

Kuinka Kajaanin Runoviikolle pääsee esiintymään?

Runoviikolla ei ole ollut aiemmin mitään kaavamaista prosessia sille, miten esitykset tulevat valituiksi ohjelmistoon. Epävirallisen virallinen kanava on ollut yhteydenotto Outiseen ja vuodesta toiseen on vaihdellut paljonkin mikä määrä yhteydenottoja ylipäänsä tulee. Toissa vuoden festivaalille esityksiä tarjottiin 150, mutta viime vuonna vain 50. Outinen arvelee, että tilanteeseen vaikutti mm. apurahamäärien väheneminen ja se että niistä kamppailee koko ajan suurempi joukko taiteilijoita. Ei siis ollut rahaa tehdä esityksiä, joita tarjota festivaaleille.

Vuoden 2026 ohjelmistohaussa kokeillaan ensi kertaa nettisivuille aukeavaa tietyn ajan sisällä tapahtuvaa hakua, minkä toivotaan vähentävän Kajaanin kaupungin henkilöstön työmäärää suhteessa festivaaliin. Haku aukeaa loppuvuodesta 2025 ja ohjeet löytyvät Kajaanin kaupungin nettisivuilta.

Outinen haluaa lähettää terveisensä myös kentälle.

“Tehkää esityksiä vilpittömin sydämin! Tehkää esityksiä asioista, jotka teitä kaihertaa ja joista nousee vahvasti se tunne, että tätä asiaa täytyy käsitellä taiteen keinoin. Olen itse tässä asemassa ottanut sydämen asiaksi yrittää työllistää vapaata kenttää, varsinkin näinä vaikeina aikoina. Tarjotkaa rohkeasti esityksiä Runoviikolle!” hän rohkaisee.