Katse näyttelijöihin – Finnish Film Affairin SpeedACTING ja casting-workshop tekivät vaikutuksen

Näyttelijä Nika Savolainen ja Actors in Helsinki-yhdistyksen puheenjohtaja Anssi Valikainen raportoivat syyskuisen Finnish Film Affairin antia.

Visibility of Finnish Talent – näyttelijän silmin

Teksti: Nika Savolainen
Kuvat: Olli-Jussi Ollilainen

yyskuun lopulla Finnish Film Affairissa järjestettiin kahden päivän workshop, joka tarjosi suomalaisille näyttelijöille tilaisuuden päästä suoraan kansainvälisten casting directorien silmien eteen. ”Visibility of Finnish Talent” syntyi yhteistyössä Finnish Film Affairin ja Filmmakers Europen kanssa, ja sen vetäjinä toimivat kokeneet ammattilaiset Anja Dihrberg-Siebler ja Frank Moiselle.

Workshopiin haettiin One-Minute Monologue -videolla, joka itsessään oli ainakin itselleni uusi ja kiinnostava konsepti. Ajatus siitä, kuinka paljon tunnetta ja tarinaa voi mahduttaa yhteen minuuttiin, kiehtoi. Minulle se oli alkuun haaste kokeilla rajojani ja osallistua – lopulta myös tilaisuus oppia, kohdata kollegoita ja päästä osaksi Film Affairin tunnelmaa.

Ensimmäinen päivä: koekuvauksia ja havaintoja

Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: toiset työskentelivät ensimmäisenä päivänä Frankin kanssa, toiset Anjan. Itse päädyin aloittamaan Anjan johdolla. Päivä alkoi lämpimällä esittäytymiskierroksella, joka kevensi jännitystä ja loi heti turvallisen ilmapiirin.

Etukäteen olimme saaneet kohtauksen, joka piti opetella päivää varten. Eri kohtauksia oli yhteensä kaksi, joista jokainen osallistuja oli valmistellut yhden. Tilanne muistutti autenttista koekuvausta: kamera pyöri ja saimme ohjeita Anjalta eri ottoihin, kuten yleensäkin koekuvauksissa castaajan kanssa. Erona oli, että saimme katsoa myös toistemme ottoja — sekä livenä että päivän lopuksi kuvatut ja työstetyt versiot. Tämä osoittautui yhdeksi koko workshopin suurimmista anneista, mutta myös workshopin kantavaksi teemaksi molempina päivinä.

Kun näki, miten eri tavoin sama hahmo ja sama teksti saattoi elää, ymmärsi konkreettisesti, kuinka paljon roolitus riippuu muustakin kuin omasta tulkinnasta. Hyviä mutta toisistaan erilaisia tulkintoja oli useita ja, niin kuin castaajatkin molempina päivinä totesivat, kyse on ennemmin siitä mitä juuri sillä kertaa haetaan. Tämä on asia, jonka varmasti jokainen näyttelijä on kuullut ja tietää, mutta sen näkeminen konkreetisesti antoi vielä eri tavalla perspektiiviä.

Anjan työskentelytapa teki vaikutuksen: hän antoi tarkkoja, mutta lempeitä ohjeita. Hän ei pyrkinyt muokkaamaan näyttelijää tiettyyn muottiin, vaan auttoi kutakin löytämään oman versionsa roolista. Samaan aikaan vahvistui tunne siitä, että usein roolivalinta ei kaadu näyttelijäntyön puutteisiin, vaan siihen, millaista sävyä tuotantoon kulloinkin etsitään.

Toinen päivä: selftapet suurennuslasin alla

Toisena päivänä työskentelimme Frankin kanssa. Tällä kertaa emme olleet kameran edessä, vaan sen takana: katsoimme läpi omat etukäteen kuvatut selftapet ja Frank antoi jokaiselle henkilökohtaista palautetta. Keskustelimme ennen kaikkea teknisistä yksityiskohdista – valosta, äänestä, kuvakooista ja liikkeistä. Jo päivän alussa Frank oli sanonut, ettei ole mikään acting coach, joten hänen tavoitteenaan oli valottaa meille niitä asioita, jotka voivat hyvän näyttelijäntyön lisäksi vaikuttaa koenauhan vastaanottoon.

Moni oivallus oli yksinkertainen, mutta sitäkin merkittävämpi. Frank painotti, ettei selftapeen tarvitse hioa kymmeniä ottoja; kannattaa valmistautua kuin normaaliin koekuvaukseen, jossa mahdollisuuksia on yleensä vain pari kolme. Usein jo yksi rohkea ja selkeä tulkinta riittää eikä missään nimessä kannata lähettää montaa lähes samanlaista ottoa. Teknisiä asioita, joita Frank korosti oli tietenkin hyvä valo ja ääni, sekä se että tuntee itselle sopivimmat värit ja pukeutuu sen mukaan koenauhalla, lisäksi hänen mukaansa kannattaa miettiä kuvakompositiota ja syvyysvaikutelmaa, joka tulee kun koekuvattava ei ole täysin kuvan keskellä, kuin passikuvassa.

Erityisen antoisaa oli nähdä, miten eri näyttelijät olivat ratkaisseet samoja kohtauksia. Pääsimme myös vertaamaan omia koekuvausmateriaaleja niihin selftapeihin, jotka roolin saaneet näyttelijät olivat aikanaan tehneet sekä tämän lisäksi lopullisiin, valmiisiin kohtauksiin sarjasta. Tämä avasi koko casting-prosessin kaaren harvinaisen konkreettisesti.

Yhteisöllisyyden merkitys

Näyttelijän arki koostuu usein yksinäisistä koekuvauksista, joissa palautetta ei juuri saa. Workshop toi tähän raikkaan kontrastin. Ryhmähenki oli lämmin ja avoin; kollegat kysyivät rohkeasti ja jakoivat kokemuksiaan, ohjaajat antoivat palautetta. Oli lohdullista huomata, että epävarmuudet ja jännitys ovat kaikille tuttuja.

Samalla vahvistui tunne siitä, kuinka tärkeä on hyvä vastanäyttelijä myös koekuvauksessa. Tätä asiaa myös erityisesti Frank korosti. Kaikki, mihin voi itse vaikuttaa, kannattaa käyttää. Tuki, jonka voi saada kollegalta, on arvokasta – ja seuraavalla kerralla voi itse olla se, joka auttaa toista.

Kontrollista irti päästäminen

Workshop muistutti, että näyttelijä voi vaikuttaa vain rajattuihin asioihin. Koekuvauksen tekniset aspektit, tulkinnan laatu, valmistautuminen ja läsnäolo ovat omissa käsissä, mutta lopulliseen valintaan liittyy paljon muuta: ohjaajan visio, tuotannon tarpeet, ja tietenkin sattuma.

Se voi tuntua raastavalta, mutta samalla vapauttavalta. Kun on tehnyt työnsä hyvin ja uskollisesti omaa näkemystään seuraten, voi päästää loput irti. Tämän oivalluksen kertaus oli itselleni tärkeä anti.

Jälkimaku

”Visibility of Finnish Talent” oli nimensä veroinen – se teki näkyväksi suomalaisia näyttelijöitä, mutta myös sen monimuotoisuuden, jota jokainen tulkinta tuo mukanaan. Itselleni se oli paitsi oppimiskokemus, myös muistutus taiteen subjektiivisuudesta ja yhteisön voimasta. Lopulta jäin kiitolliseksi siitä, että sain olla osa tilannetta, jossa jännitys, herkkyys ja ammattitaito sekoittuivat kahteen intensiiviseen päivään. Ja ehkä tärkeimpänä: siitä, että en ole yksin tämän kaiken kanssa.

Lavalla hetkessä: SpeedACTING hurmasi FFA:ssa

Teksti: Anssi Valikainen
Kuvat: Mikke Uutela, Melike Basaranoglu & Actors in Helsinki

”Tämä on parasta, mitä Näyttelijäliiton alla on keksitty pitkään aikaan. Meininki on ihan mahtava ja kaikki osallistujat loistavia. Hieno mahdollisuus esittäytyä järkevällä tavalla mahdollisille keikan tarjoajille.”

Näillä sanoilla eräs katsoja kuvaili keväällä 2025 ensikasteensa saanutta speedACTING-tapahtumaa, jonka toteutimme Helsingin freelancernäyttelijäyhdistyksen, eli Actors in Helsingin, voimin.

SpeedACTING on yhdistyksemme hallituksen jäsenen Eetu Merisaaren ideasta syntynyt showcase-tapahtuma, jossa näyttelijät esittävät vuorollaan valmiiksi harjoittelemansa monologin ohjaajille, tuottajille, roolittajille ja muille alan ammattilaisille. Tapahtuma pohjautuu kansainväliseen The URTAs -konseptiin, joka kokoaa draamakoulujen edustajat ympäri maailmaa etsimään uusia kykyjä.

Siinä missä URTAs tarjoaa väylän kouluihin, speedACTING antaa näyttelijöille mahdollisuuden esitellä osaamistaan työnantajille tavalla, joka on heille luonnollisin – lavalla, esiintyen. Tapahtuma muistuttaa Suomessa jo tuttua Speed Meeting -konseptia, mutta tässä näyttelijät eivät kerro saavutuksistaan ja osaamisistaan, vaan näyttävät ne. Parin minuutin monologi esitetään yleisölle, jonka jälkeen on hetki muistiinpanoille. Lopuksi, jos aikataulu sallii, pidetään yhteinen keskusteluhetki.

Kevään speedACTING saavutti suuren suosion, joten sen vieminen tämän syksyn Finnish Film Affair (FFA) -ammattilaistapahtumaan tuntui luonnolliselta seuraavalta askeleelta.

FFA:han saimme merkittävän yhteistyökumppanin Filmmakers Europesta, joka järjesti festivaaleilla myös oman casting-workshopinsa. Heti alussa Filmmakers ehdotti, että näyttelijöiden monologit kuvattaisiin ja julkaistaisiin heidän avustuksellaan verkossa profiilien yhteydessä. Tämä toi tapahtumalle huomattavaa lisäarvoa, ja nähtyämme esiintymistilan ymmärsimme, että kameran käyttö olisi suorastaan välttämätöntä.

Tapahtumapaikkana toimi elokuvateatteri Gilda, ja käytössämme oli yksi sen saleista, mukaan lukien suuri valkokangas. Oli loogista ottaa koko tila haltuun, joten päätimme näyttää monologit reaaliajassa kankaalta; olihan kyse kuitenkin selkeästi audiovisuaalisesta tilaisuudesta.

Itse tapahtuma sujui juuri niin kuin pitikin. Saimme salin täyteen sekä kotimaisia että kansainvälisiä edustajia. Näyttelijät olivat taitavia ja suhtautuivat järjestelyihin erinomaisesti. Jokainen esitti oman, huolellisesti valmistellun englanninkielisen monologinsa ammattitaidolla ja persoonallisella otteella.

Tekniikan kanssa riitti vielä viime hetken hienosäätöä, mutta kaikki saatiin lopulta toimimaan moitteettomasti. Ainoa asia, joka tapahtumasta jäi puuttumaan, oli yhteinen rupatteluhetki. Aikataulu oli valitettavasti niin tiukka, että jostain oli pakko tinkiä. Toisaalta jääpähän ainakin yksi selkeä kehityskohde ensi vuoden FFA:ta varten.

Haluan henkilökohtaisesti kiittää FFA:n järjestäjiä, Gildan henkilökuntaa sekä kaikkia työnantajapuolen edustajia. Erityiskiitos esiintyjillemme, Actors in Helsingin jäsenille, jotka mahdollistitte tapahtuman omalla panoksellanne. Rakkautta myös upealle hallituksellemme: teette hienoa työtä koko freelancekentän eteen.

Pysykää kuulolla tulevista Actors in Helsingin tapahtumista ja tervetuloa mukaan seuraaviin speedACTING-tilaisuuksiin!