Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Avate: Hallituksen esitys tekijänoikeuslaiksi on tekijöitä halveksuva

Julkaistu:

Mitä jos meillä ei olisi tekijänoikeuksia?

EU:n direktiiveillä asetetaan jäsenvaltioiden lainsäädännölle tavoitteita. Keinot tavoitteisiin pääsemiseksi jäsenvaltiot saavat päättää itse.

DSM-direktiivillä on pyritty muun muassa parantamaan tekijöiden asemaa digitalisoituvassa maailmassa. Direktiivin tavoitteisiin pääsemiseksi tehdyt lainsäädäntötoimet olisi pitänyt tehdä jo kesäkuuhun 2021 mennessä. Suomi on (monen muun jäsenmaan tavoin) myöhästynyt aikataulusta, ja nyt ollaan runnomassa läpi heikosti perusteltua ja DSM-direktiivin tarkoitusten vastaista lainsäädäntöä.

Kerromme tässä artikkelissa, mitkä seikat lakiesityksessä ovat pahiten pielessä.

Direktiivin keskeiset tavoitteet tekijöiden näkökulmasta

Direktiivin keskeisimmät tavoitteet tekijöiden näkökulmasta ovat

  • tekijöiden heikon neuvotteluaseman tunnustaminen ja parantaminen muun muassa ohjaamalla osapuolia kollektiiviseen sopimiseen
  • taata tekijöille kohtuullinen korvaus teosten käyttämisestä, josta käytöstä tekijöillä on oikeus saada ajantasaista ja ymmärrettävässä muodossa annettua tietoa vähintään vuosittain
  • sen tosiasian tunnustaminen, että tekijät ovat haluttomia ratkaisemaan riitojaan tuomioistuimissa. Tästä syystä direktiivissä edellytetään mahdollisuutta vaatia sopimusten kohtuullistamista tai avoimuusvelvollisuuden täyttämistä vaihtoehtoisessa ja mahdollisuuksien mukaan anonyymissa riidanratkaisumenettelyssä.

Hallituksen esityksen suurimmat puutteet

Hallituksen esitys ei vastaa direktiivin tavoitteisiin. Esitys menee erityisen pahasti metsään näissä asioissa:

  • itse lakiteksti ja sen perustelut on kirjoitettu asenteellisesti ja suorastaan virheellisesti tekijöiden vahingoksi ja direktiivin tavoitteet sivuuttaen
  • tekijöiden neuvotteluasema on jätetty parantamatta muun muassa väittämällä kollektiivista sopimista virheellisesti kilpailulainsäädännön vastaiseksi
  • tiedonsaantioikeus on sidottu direktiivin vastaisesti sopimussuhteen muotoon, esimerkiksi väittämällä virheellisesti, ettei työsuhteessa olevilla tekijöillä ole todellista tarvetta saada selvitystä teosten käyttämisestä
  • vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely on sivuutettu vedoten tekijöiden mahdollisuuteen saattaa riitansa välimiesmenettelyyn ja sovitteluun, jotka eivät vastaa direktiivin tavoitteita
  • vaikutusten arviointi on laiminlyöty täydellisesti ja lain edellisen uudistuksen yhteydessä luvattu seuranta on haudattu

Hallituksen esitys on asenteellinen tekijänoikeuden käyttäjien hyväksi. Hallituksen esitys ei tue direktiivin keskeisintä tavoitetta, eli tekijöiden heikon neuvotteluaseman parantamista. AVATEn näkemyksen mukaan käyttökelpoisimmat, hallituksen esityksestä puuttuvat, keinot direktiivin tavoitteeseen pääsemiseksi olisivat kollektiiviseen sopimiseen kannustaminen sekä vaihtoehtoisen riidanratkaisumallin luominen.

Hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti. Siltä osin, kuin direktiivin artiklat on esitetty jätettäväksi implementoimatta, vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan.

Kollektiivinen sopiminen on tuomittu kilpailulainsäädännön vastaiseksi

Hallituksen esitys väittää tekijänoikeuksista kollektiivista sopimista kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Tämä sivuuttaa sen tosiasian, että tekijänoikeuksia voi syntyä vain luonnollisille henkilöille, ei yrityksille, vaikka kyseessä olisi yksityinen elinkeinonharjoittaja. Koska luonnollisten henkilöiden mahdollisuus neuvotella oikeuksistaan kollektiivisesti on koko suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän ja ammattiliittojen olemassaolon ydin, tämä väittämä ei voi pitää paikkaansa.

Nykyinen lainsäädäntö, jota hallituksen esitys ei muuta, ei kannusta työnantajia sopimaan tekijänoikeuskorvauksista kollektiivisesti. Vain kollektiivisella sopimisella osapuolet olisivat neuvottelupöydässä aidosti tasavertaisia. Tämä on myös direktiivin tavoite.

Asianmukaista ja oikeasuhtaista korvausta ei taata

Direktiivi edellyttää valtion varmistavan, että tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla on oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen. Suomen esitys ei toteuta tätä, vaan väittää, että tekijän mahdollisuus vaatia sopimuksen kohtuullistamista jälkeen päin TekL 29 §:n perusteella kattaa direktiivin vaatimuksen. Viittaus TekL 29§:ään ei riitä. On eri asia vaatia kohtuullistamista jälkeen päin, kuin olla oikeutettu asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen alusta lukien.

Hallituksen esityksessä sekoitetaan lisäksi tekijöiden saamat palkkatulot ja tekijänoikeuskorvaukset, vaikka näiden maksuperusteet ovat erilliset ja perustuvat eri lakeihin. Tämä on omiaan heikentämään tekijöiden asemaa entisestään, sillä hallituksen esitys mahdollistaisi tekijänoikeuskorvauksen kohtuullisuusarvioinnissa myös palkkatulojen huomioimisen.

Hallituksen esityksen mukaan on selvää, ettei rojaltisopimuksia tarvitse yleensä kohtuullistaa, koska tekijöiden tulot kasvavat teoksen kaupallisen menestyksen myötä. Esityksessä ei ole huomioitu sitä, että myös rojaltisopimukset voivat johtaa tekijöiden kannalta kohtuuttomuuteen. Rojaltisopimukset kirjataan yleensä nettotuottosopimuksina, jolloin tuotantoyhtiö saa vähentää tuotoista kulunsa ennen tekijöiden osuuksien tilityksiä. Tämä johtaa usein siihen, ettei tekijöille jää tilitettäviä rojalteja.

Tekijänoikeuslain aiemman muutoksen yhteydessä vuonna 2014 säädettiin sopimuksen kohtuullistamispykälästä (TekL 29 §). Tässä yhteydessä todettiin, että kohtuullistamispykälän vaikutuksia seurataan. Hallituksen esityksessä sitouduttiin arvioimaan lainsäädännöllisiä muutostarpeita uudelleen, mikäli kohtuullistamispykälä ei tuota toivottuja muutoksia.

Nyt hallituksen esityksessä vuonna 2014 luvattu seuranta on sivuutettu täysin. Hallituksen esityksessä ei ole selvitetty, ovatko tekijät tosiasiassa käyttäneet kohtuullistamispykälän suomia mahdollisuuksia, eli onko pykälä tuonut toivottuja muutoksia. Hallituksen esityksessä on tyydytty toteamaan, että TekL 29 § täyttää jo direktiivin vaatimukset, jopa laajemmin kuin direktiivissä on edellytetty.

Avoimuusvelvoite jää toteutumatta

Avoimuusvelvoite on esitetty lakitekstiin yleislausekkeena, joka ei tarjoa selvyyttä uusista velvoitteista tekijöille tai tuottajille. Lakiteksti ei myöskään kannusta osapuolia sopimaan noudatettavista menettelytavoista kollektiivisesti. Ehdotettu lakiteksti ei edellytä raportointia vähintään vuoden välein, kuten DSM-direktiivi edellyttää.

Avoimuusvelvoite on kirjattu tekijöiden kannalta erityisen ongelmallisesti, sillä ehdotetun lakipykälän mukaan työsuhteisten tekijöiden oletetaan olevan tietoisia teostensa hyödyntämisestä, minkä vuoksi erillinen raportointivelvollisuus olisi suhteellisuusperiaatteen vastaista.

Vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä ei mahdollisteta tekijöille ja esittäville taiteilijoille

DSM-direktiivi edellyttää jäsenmaita luomaan tekijöille vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn, jolla tekijänoikeuteen liittyviä kiistoja ratkotaan. Direktiivin mukaan tekijän anonymiteetti tulee taata niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista. Hallituksen esitys ei tekijöille tällaista mekanismia tarjoa, vaan vetoaa jo olemassa olevaan mahdollisuuteen saattaa riidat sovitteluun tai välimiesmenettelyyn.

Näiden käyttäminen edellyttää kuitenkin molempien sopimusosapuolien suostumusta, joten tekijöiden asemaa tällä ei paranneta kun vastapuoli voi yksinkertaisesti kieltäytyä prosessista. Lisäksi kustannukset sovittelusta ja välimiesmenettelystä nousevat helposti tuhansiin euroihin, ja välimiesmenettelyn lopputulosta ei voi enää saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten direktiivi edellyttää. Anonymiteetista ei näissä vaihtoehdoissa ole puhettakaan.

Hallituksen esityksessä nimetään luovan työn tekijöistä erillisinä ns. sisällöntuottajat, jonka termin merkitystä ei esityksessä avata. Oletettavasti kyse on itsenäisistä toimijoista jotka julkaisevat teoksensa suoraan käyttäen alustoja kuten YouTube. Näille sisällöntuottajille esitys tarjoaa riidanratkaisumenettelyä jonka kustannukset saavat olla maksimissaan 500 euroa, ja vetoaa tässä juurikin sovittelun tai välimiesmenettelyn korkeisiin kustannuksiin. Kuitenkin samat kustannukset jätetään surutta luovien alojen tekijöiden maksettaviksi.

AVATE vaatii, että perustettavan tekijänoikeusriitalautakunnan toimivalta laajennetaan koskemaan avoimuusvelvoitetta ja sopimuksen kohtuullistamisvaatimuksia.

Peruuttamisoikeus on direktiivin vastaisesti rajattu esittäviltä taiteilijoilta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tekijä tai esittävä taiteilija on lisensoinut tai siirtänyt teosta tai muuta suojattua aineistoa koskevat oikeutensa yksinomaisesti, tekijä tai esittävä taiteilija voi peruuttaa lisenssin tai oikeuksien siirron kokonaan tai osittain, jos tätä teosta tai muuta suojattua aineistoa ei hyödynnetä.

Suomessa on direktiivin vastaisesti rajattu peruuttamisoikeus kokonaan pois esittäviltä taiteilijoilta ja lisäksi työsuhteisilta tekijöiltä. Jos kyseessä on yhteisteos, esim. hyödyntämätön elokuva, oikeuksien uudelleen siirtäminen taholle, joka hyödyntäisi teosta, edellyttää kaikkien oikeuksien perumista alkuperäiseltä siirronsaajalta ja siirtämistä uudelle taholle hyödynnettäviksi. Suomen ehdotus johtaisi tilanteeseen, jossa muut oikeudet voidaan peruuttaa siltä, joka ei hyödynnä, mutta niitä ei voida käyttää, koska näyttelijöiden oikeudet jäävät alkuperäiselle siirronsaajalle panttivangiksi. Käsikirjoitusten osalta peruuttamisoikeuteen sovellettaisiin muita teoksia pidempää määräaikaa.

Suomen ehdotuksessa peruminen on epäselvästi rajattu tilanteeseen, jossa teosta ei hyödynnetä lainkaan. Direktiivi mahdollistaa perumisen, vaikka teos on hyödynnetty esim. kerran, mutta sitä ei enää sen jälkeen hyödynnetä. Tavoitteena on mahdollistaa teosten hyödyntäminen ja tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden mahdollisuus saada tuloja teoksistaan.

AVATEn toimenpiteet

AVATE on jäsenjärjestöjensä kautta jättänyt lausunnot hallituksen esityksestä opetus- ja kulttuuriministeriölle, ja vaatinut esityksen palauttamista valmisteluun.

Audiovisuaalisen alan tekijät AVATE ry on Näyttelijäliiton, Suomen elokuvaohjaajaliiton (SELO) sekä Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n (SUNKLO) yhteinen kattojärjestö. AVATE valvoo jäsenjärjestöjensä jäsenten ammatillisia, tekijänoikeudellisia, taloudellisia ja taiteellisia etuja.

Katso video ja lue kannanotto AVATE ry:n kotisivuilla

Asiasanat