Teatterialaa kannattelevat Understudy-tehtävät jättävät näyttelijän yksin

Epämääräisyys alkaa hakuprosessin alussa, jos työnantaja antaa hakuilmoituksessa käsityksen, että rooli on vielä auki, vaikka todellisuudessa aukkareissa haetaan vain Understudya. Näin kylvetään ensimmäinen siemen siitä tunnetaakasta, jota US yksin kantaa. Kun ei kelpaa edes hakemaan roolia, jota luulee hakevansa.

Varallaolon tiedetään olevan teatterityön stressaavimpia tehtäviä ja jostain syystä stressi on yksin US:n vastuulla kuin siihen ei voisi kukaan muu vaikuttaa. Tuotanto voisi.

Pelisäännöt ontuvat. ”Meillä on tehty tällä tavalla” ei oikeuta epämääräisyyttä. Ongelma on, että US on alusta asti taisteluvalmiudessa, vaikkei sopimuksessa määritellä tehtävän tarkkaa sisältöä. Sopimukseen kirjataan korvausta itsenäisestä opettelusta, mutta ei puhuta milloin se pitää olla tehtynä. Missä tahansa treenissä voi tulla tilanne, että US:lta kysytään haluaisiko hän tehdä juuri harjoitellun kohtauksen. Pahimmillaan se on US:lle kuin ensimmäinen lukuharjoitus, jota kaikki katsovat samaan aikaan kun hän yrittää matkia näkemänsä kohtauksen, tanssit, laulut ja tarpeiston liikuttelut. Harjoitus jättää muistijälkenä vain häpeää. Samaan aikaan US tekee omaa työtään ensemblessä: harjoittelee isoja laulu- ja tanssinumeroita.

Kotityöstä US voi saada esimerkiksi 5 harjoituskorvausta. Siis 20 tuntia kokonaisen roolin opettelusta lauluineen ja tansseineen. Haluaisin nähdä sen näyttelijän, joka siihen oikeasti pystyy. Todellisia työtunteja ei korvata, kun tuottajilla ei tunnu olevan käsitystä siitä, mitä US:n kotityö on. Kysyin kerran: ”Eli tuossa ajassa minun tulee opetella koko rooli?” Tuottaja vastasi: ”Eihän sitä nyt kotona kokonaan tehdä”. Tuottaja siis joko luuli tai valehteli, että roolin saa rakentaa työajalla, vaikkei se voi olla totta. Jos se kuuluisi työnkuvaan, kyseessä olisi tuplamiehitys.

Varallaolon tiedetään olevan teatterityön stressaavimpia tehtäviä ja jostain syystä stressi on yksin US:n vastuulla kuin siihen ei voisi kukaan muu vaikuttaa.

Materiaali annetaan ajoissa, mutta US ei tiedä opetteleeko sen videolta, katsomosta vai kulisseista, jos asiasta ei puhuta. Pääseekö näyttämölle, saako läpimenon, harjoitteleeko orkesterin kanssa, rooliasussa, tarpeistojen kanssa? Kysymyksiä on, vastauksia ei. Nakki napsahtaa, ja US:n pitää vaan olla valmis.

US:lle saatetaan luvata esimerkiksi läpimeno orkesterin kanssa, mutta se voi olla suoraan yleisöennakko, virallisesti harjoitus. Tajuaako yleisö tai työnantaja, että harjoitus on US:lle vaarallinen ja vain hetkittäin hyödyllinen? Ei. Koska US selviytyy eikä kriisiytä prosessia.

On harha, että tuotanto välittäisi Understudeista. Tehtävä annetaan kunniatehtävänä ja palkkaneuvottelussa painotetaan sitä, kuinka tärkeä vakuutus US on tuotannolle. Luottamus ja kunnioitus tuntuu kuitenkin loppuvan siihen puheluun.

Jos Understudyyn luotettaisiin, hän saisi sovittuja esityksiä, saisi harjoitella ja häntä markkinoitaisiin, eikä pidettäisi piilossa. Toisarvoisuuden tunne nousee vähän väliä: vaatteet, peruukki, meikki, korut – kaikkia pieniä yksityiskohtia, jotka tuodaan ja nimetään roolintekijälle US saattaa joutua pyytämään tai ratkaisu on: ”Ei se oo välttämätön, sä voit olla ilman”. Pienet hetket muistuttavat siitä, ettei kukaan ole ajatellut, koska US on hätävara, ei prioriteetti. Omat taiteelliset ratkaisut ja mielipiteet eivät myöskään ole tärkeitä, koska työ edellyttää pääosin toisen matkimista.

Esityskaudella tunnemyrsky jatkuu, jos sovittuja esityksiä ei ole; kateus, katkeruus, yksinäisyys ja ulkopuolisuus roolintekijöiden keskinäisistä jutuista kasvaa ja samaan aikaan kytee raivo siitä, että pitää olla hiljaa, eikä ole oikeutta vaatia mitään, koska ylläpidosta maksetaan ja TES:n lämmitysharjoitussääntö ei jotenkin vaan koske Understudya.

US on vakuutus. Jos roolintekijän sallitaan tulevan sairaana töihin, US:n työ estetään eikä hänellä ole mitään merkitystä. Kuitenkaan US itse ei saa olla sairas, peruutusuhka kun on yksin hänen harteillaan.

Varallaolojen pitäisi olla musikaalin halutuimmat duunit ja äärimmäiset kunniatehtävät. Niissä vaaditaan valtavasti osaamista ja monipuolista ammattitaitoa tunnekuorman kantamisen ohella. Tästä tulisi saada työryhmän suurinta palkkaa. Jos tekee monen ihmisen työt, tulisi saada myös monen ihmisen palkka. Raha ei poista stressiä, mutta arvostus konkreettisesti asenteissa, toiminnassa ja palkassa keventäisi sitä.

Työehtosopimuksemme ehdottaa, että sovittaisiin osoitettujen harjoitusten määrä, arvioitaisiin kotityö ja sovittaisiin kutsutuksi tulemisesta roolintekijän harjoituksiin. Jos työaikaa ei voida harjoituksista osoittaa, ylimääräisestä kotityöstä sovitaan erikseen. Ja. Niin. Edelleen. TESissä on jo tosi hyvät ohjeet. Lukeeko tuotanto niitä?

Helena Rängman
näyttelijä ja musikaaliartisti

Helena Rängman on Teakista 2002 valmistunut musiikkiteatteriin erikoistunut näyttelijä. Hän on työskennellyt monipuolisesti ympäri Suomen tehden kaikenkokoisia rooleja ja monia ensemble- ja understudytehtäviä.

Tällä hetkellä Rängman työskentelee ensemblessa ja understudyna Tampereen Teatterissa syksyllä 2026 ensi-iltaan tulevassa Laulavat Sadepisarat -musikaalissa. Esiintymisen lisäksi hän opettaa musiikkiteatterioppilaita mm. Musiikkiopisto Juvenaliassa ja Backstage Academylla.