Ämyri-podcast: Kolme valmistuvaa näyttelijäopiskelijaa keskustelee opintojen päättymisestä: "Kunpa tätä saisi tehdä"
Ämyrin ensimmäisessä podcast-jaksossa haastatellaan kolmea pian valmistuvaa näyttelijäopiskelijaa. Ilona Karppelin (Näty), Oskari Jauhiainen (TAMK) ja Väinö Lehtinen (TeaK) jakavat ajatuksiaan siitä, miten näkemys omasta ammatista on muuttunut opiskelun aikana ja miltä tuntuu valmistua. Podcastin on toimittanut näyttelijä Eeva Kaihola.
Teksti ja podcastin toimitus: Eeva Kaihola
Valokuvat: Liisa Hietanen, Kari Sunnari, Laura Malmivaara
Haastateltavista Ilona Karppelin ja Oskari Jauhiainen päättävät opintonsa tänä keväänä. Jauhiainen valmistuu Tampereen ammattikorkeakoulusta muusikoksi ja hän jatkaa valmistumisen jälkeen töitä swingin tehtävässä Tampereen työväenteatterin Wicked-musikaalissa. Jauhiainen on iloinen siitä, että töitä on tiedossa.
”Samalla jännittää se, kun tulee joku vuosi, ettei olekaan musikaalia, johon löytyisi juuri minulle sopiva homma. Mutta sitten ollaan taas uuden äärellä”, hän sanoo.
Karppelin on pohtinut siirtymistä opiskelijasta freelanceriksi.
”Tuntuu, että oman työllistymisen eteen on tehtävä paljon töitä”, hän miettii.
Myös kokemus siitä, että itsensä pitäisi brändätä on tullut Karppelinille yllätyksenä. Alan työllisyystilanne huolestuttaa kaikkia, mutta Karppelin kokee myös tärkeänä sen, että saa tilaa tutkia ammattimme merkitystä niin itselleen kuin muille.
Väinö Lehtinen aloittaa syksyllä viimeisen vuoden Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hän kokee, että ammatista maalataan tällä hetkellä paljon uhkakuvia ja opiskelijana on vielä vaikea hahmottaa, kuinka todenmukaisia ne ovat.
”Onhan tää ihanaa. Kunpa tätä saisi tehdä”, hän toteaa. ”Jos on vaikeaa, niin aina tulee jotain uutta.”
Ämyri-podcast: Kolme valmistuvaa näyttelijäopiskelijaa keskustelee opintojen päättymisestä
Tunnusmusiikki: Eeva Kaihola, toteutettu Drum Pad Machine -sovelluksella.
Toimittajan kommentti – Eeva Kaihola
Pohdin äänityksen jälkeen, kuinka paljon media lietsoo uhkakuvia työttömistä näyttelijöistä. Mutta lietsommeko me niitä itsekin ammattikuntana? Töitä on. Työllistyviä näyttelijöitä on.
Miten säilyttää vastavalmistuneiden tulevaisuudenusko vai onko se jotakin, mikä rakentuu ammattilaisuuden kypsyessä? Oma resilienssini on kasvanut valmistumisen jälkeisinä vuosina paljon, koska työllisyystilanteet ovat vaihdelleet itselleni, kurssikavereillani ja muilla samoihin aikoihin valmistuneilla kollegoillani.
Uskokaa tai älkää, aina on tullut jotain. Ja välillä on ollut ihan kiva kokeilla jotain ihan uutta. Esimerkiksi podcastin tekoa.
Eli älkää huoliko juuri valmistuvat, töitä myös on.